Ryhti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ryhdikäs ja selälle hyvä työasento

Ryhti tarkoittaa ihmisen luisen tukirangan muotoa eri asennoissa jalkaterästä hartioihin.[1] Oikea ryhti, etenkin selkärangan asento, on tärkeä etenkin selän hyvinvoinnille. Hyvässä ryhdissä kehon paino ja paine jakautuvat oikein selän rakenteille.[2]

Ihmisen ryhti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvä ryhti (vas.) ja huono ryhti (oik.). Juliste 1940-luvulta.

Seisominen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyväryhtisenä seisomisena pidetään suoraselkäistä asentoa, rintakehä on työnnetty ulos- ja hartiat taaksepäin ja jalat ovat suorassa. Pään tulisi olla pystyssä. Suuren otannan tutkimuksia tämän asennon terveysvaikutuksista ei ole tehty. Anatomisesta näkökulmasta tällainen asento laajentaa rintakehää mikä puolestaan voi syventää hengitystä ja siten vaikuttaa parantavasti aineenvaihdunnan laatuun. Hyväksi arvioitu seisomaryhti perustuu kuitenkin kultturiahistoriallisiin seikkoihin ja estetiikkaan.

Selkärankaan kohdistuva kuormitus on seisoma-asennossa noin 100 kg. Oikeassa asennossa selkä kestää erilaisen kuormituksen, mutta kun ryhdissä tapahtuu muutoksia, kuormitus lisääntyy moninkertaiseksi. Esimerkiksi jos pää siirtyy noin 3 cm luotisuoran etupuolelle, kaularangan takaosan lihaksiin kohdistuu 15 kilogramman paino. Liiallinen kuormitus huonossa pystyasennossa aiheuttaa muun muassa nivelrikkoa. [3]

Istuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huonoryhtinen istuma-asento, joka rasittaa selkärankaa

Hyvänä istumaryhtinä on pitkään pidetty asento, jossa sääret ovat pystysuorassa, reidet lähes vaakasuorassa ja selkä jälleen pystysuorassa. [4] Tutkimustulokset ovat ristiriidassa tämän suosituksen kanssa. Vuonna 1962 saksalainen ortopedi Hannes Schoberth julkaisi röntgenkuviin perustuvan tutkimuksen, jonka mukaan tällainen istuma-asento on haitallinen selän terveyden kannalta. Lonkkanivelen 60 asteen maksimitaipuma johtaa siihen, että lantio kallistuu eteenpäin ja lannenotko suoristuu kyseisessä asennossa. Jos työtehtävä edellyttää lisäksi etukumaraa asentoa, lannerangan alimpien nikamien välilevyihin kohdistuu haitallisen suurta painetta.[5] Sittemmin on tehty lisää tutkimuksia, jotka vahvistavat tulokset.[6] Vuonna 2006 nämä tutkimukset vahvistettiin magneettikuvaus-tekniikalla, jossa kuvattavat henkilöt istuivat toimistotuolilla eri lannekulmilla. Tutkimuksen lopputulos viittaa siihen, että nykyään viranomaisten ja monen lääketieteen edustajan suosittelema 90 asteen kulma selän ja reisien välillä[7] kuormittaa haitallisella tavalla välilevyjä ja niihin liittyviä pehmytkudoksia. Biomekaanisesti tasapainoinen istuma-asento olisi sellainen, jossa selkärangan ja reiden välinen kulma on vähintään 135 astetta.[8]

Eläinten ryhti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Usean ihmisten jalostamien koti- ja hyötyeläinlajin oikea ryhti on tarkasti määritelty rotumääritelmässä.[9][10] [11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Esa Haaranen: Normaali ryhti ja kävely Lihastautiliitto. Viitattu 11.5.2014.
  2. Pinja Kääriäinen: Ranka ryhtiin 24.8.2010. Voi hyvin. Viitattu 11.5.2014.
  3. Riitta Saarikoski, Minna Stolt ja Irmeli Liukkonen: Pystyasennon merkitys ja säätely 8.11.2010. Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 4.6.2012.
  4. Toimistotuolien standardi EN 1335 osat 1-3
  5. Schoberth Hannes, Kirja: Sitzhaltung, Sitzhaltung, Sitzmöbel. 194 sivua. Kustantamo: Springer, ISBN 3540029044 / 9783540029045
  6. http://www.acmandal.com
  7. EN 1335 osat 1-3
  8. RSNA2006
  9. Kennelliiton rotumääritelmät
  10. Kissaliiton rotumääritelmät
  11. Hippos: jalostus ja kasvatus