Ruteniumdioksidi
| Ruteniumdioksidi | |
|---|---|
_oxide.png){kind=small} |
|
-oxide-unit-cell-3D-vdW.png) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | RuO2 |
| Moolimassa | 133,07 |
| Ulkomuoto | Sininen kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 1 300 °C (hajoaa)[2] |
| Tiheys | 6,97 g/cm[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Ruteniumdioksidi eli rutenium(IV)oksidi (RuO2) on rutenium- ja oksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä sekä elektroniikan valmistuksessa.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa ruteniumdioksidi on tummansinistä kiteistä ainetta, jonka kiderakenne on samanlainen kuin rutiililla. Yhdisteen värin arvellaan johtuvan siitä, että hapetusastella +IV olevan ruteniumin lisäksi yhdisteessä on pieniä määriä myös muilla hapetusasteilla, esimerkiksi hapetusasteella +III, olevia ruteniumkationeja. Ruteniumdioksidi ei liukene veteen eikä happoihin lukuun ottamatta vetykloridia, johon se liukenee muodostaen kompleksisen heksaklororutenaatti(IV)ionin ([RuCl6]2-).[1][3][4]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruteniumdioksidia voidaan valmistaa kuumentamalla ruteniumjauhetta tai ruteniumkloridia ilman läsnä ollessa 1 000 °C:n lämpötilassa.[1][3][4]
- Ru + O2 → RuO2
Ruteniumdioksidilla pinnoitettuja titaanianodeja käytetään elektrodeina valmistettaessa kloorikaasua alkaliprosessilla sekä kloraattien valmistuksessa.[5] Yhdistettä käytetään myös katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä, ja siitä valmistettuja ohutkalvoja käytetään vastuksien tekemiseen. Näitä vastuksia käytetään muun muassa painetussa elektroniikassa.[3][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 490. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–86. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.12.2016). (englanniksi)
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 736. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b N. N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 1080. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
- ↑ Panić, Vladimir et al.: Activity and stability of RuO2-coated titanium anodes prepared via the alkoxide route. J. Serb. Chem. Soc., 2006, 71. vsk, nro 11. Serbian Chemical Society. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 13.12.2016. (englanniksi)
- ↑ Christen M. Giandomenico: Platinum-Group Metals, Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 12.12.2016.