Ruskohämähäkki
| Ruskohämähäkki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hämähäkkieläimet Arachnida |
| Lahko: | Hämähäkit Araneae |
| Heimo: | Aavikkohämähäkit Sicariidae |
| Suku: | Loxosceles |
| Laji: | laeta |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Loxosceles laeta |
|
| Katso myös | |
Ruskohämähäkki (Loxosceles laeta) on myrkyllinen hämähäkkilaji.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruskohämähäkki on ruskea, halkaisijaltaan kolmesta neljään senttimetrin kokoinen hämähäkki. Tähän mittaan on laskettu mukaan hämähäkin jalat.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruskohämähäkki on yleinen Chilessä ja luonnonvarainen myös Ecuadorissa, Perussa, Argentiinassa, Uruguayssa ja Brasilian etelä- ja itäosissa. Se on levinnyt monille kaupunkialueille Pohjois-Amerikkaan,[2] Australiaan ja Eurooppaan. Helsingin Luonnontieteellisen museon rakennuksen suojissa on elänyt Suomen ainoa tunnettu ruskohämähäkkikanta.[3] Ensimmäiset hämähäkit muuttivat museoon ilmeisesti 1960- tai 1970-luvulla.[4]
Kestävyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruskohämähäkki voi selvitä 755 päivän ajan ilman ruokaa.[5]
Vaarallisuus ihmiselle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruskohämähäkki on ihmiselle potentiaalisesti vaarallinen. Sen myrkky sisältää mm. sfingomyeliinifosfodiesteraasia – tietynlaista entsyymiä, joka voi aiheuttaa ihmisillä kudosvaurioita, kuolioita, ja pahimmillaan kuoleman, jos myrkkyä pääsee verenkiertoon saakka. Joitakin ruskohämähäkin puremasta aiheutuneita kuolemantapauksia on raportoitu muun muassa Chilessä. Lievimmillään purema aiheuttaa vain pientä ihoärsytystä, ja purematkin ovat harvinaisia, sillä laji ei ole lainkaan aggressiivinen ja se liikkuu enimmäkseen yöaikaan. [6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Luonnontieteellisen museon myrkkyhämähäkki vihdoin lähikuvissa yle.fi. 2.11.2016. Viitattu 22.10.2023.
- ↑ Edwards, G. B. & Skelley, P. E.: Pest Alerts Tallahassee: Florida Department of Agriculture and Consumer Services. Arkistoitu 1.4.2009. Viitattu 6.2.2009. (englanniksi)
- ↑ Heikkinen, Mikko-Pekka: Suomen myrkyllisin hämähäkki on häviämässä Helsingin Sanomat. 6.2.2009. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 9.2.2009. Viitattu 6.2.2009.
- ↑ Susi, Pauliina: Araknofobiasta araknofiliaan Yliopisto-lehti. 1996. Helsinki: Helsingin yliopisto. Arkistoitu 16.4.2010. Viitattu 6.2.2009.
- ↑ Lowrie, D.C.: Starvation Longevity of Loxosceles Laeta (Nicolet) (Araneae). Entomological News, Helmikuu 1979. The American Entomological Society. http://biodiversitylibrary.org/page/2693514#page/430/mode/1up.
- ↑ Veikka Niemi: Tiesitkö? Helsingin Luonnontieteellisessä museossa vilisee eksoottisia myrkkyhämähäkkejä, jotka asettuivat taloksi lähes 60 vuotta sitten Tekniikan Maailma. 6.9.2022. Viitattu 10.9.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Paananen, Kari: Kahdeksanjalkainen kuoleman kylväjä (otsikko: Sisä- ja ulkohämähäkit) Yle Prisma. 25.11.2014 (päivitetty 23.9.2016).