Roomalainen Afrikka

Roomalainen Afrikka oli Rooman valtakunnan Pohjois-Afrikassa sijainnut osa. Sen jälkeen kun Karthago tuhoutui 146 eaa, roomalaiset alkoivat vallata alueita Afrikasta. Pohjois-Afrikassa sijainneet Rooman provinssit olivat Mauretania Tingitana, Mauretania Caesariensis, Numidia, Africa Proconsularis ja Aegyptus. Kaiken kaikkiaan Rooman Pohjois-Afrikassa sijainnut alue ulottui lopulta nykyisen Marokon alueelta Egyptiin saakka, ja sen rajat ulottuivat lähes 4000 kilometrin pituudelle. Roomalaisella Afrikalla oli merkitystä Rooman valtakunnalle siten, että siellä oli satamia, joiden sijainnin ansiosta Rooman valtakunta sai hallitsevan aseman Välimeren laivaliikenteessä. Tuohon aikaan Pohjois-Afrikka oli viljavaa maata ja sieltä vietiin viljaa paljolti muihin Rooman osiin. Viljan ja oliiviöljyn kaupasta hyötyivät useat Pohjois-Afrikassa sijainneet kaupungit, kuten Sabratha ja Leptis Magna. Augustuksen aikana Karthago rakennettiin uudelleen ja sen satamasta tuli myös merkittävä viljanvientisatama. Roomalaisen Afrikan alueella oli karavaanikaupunkeja, joita perustettiin Rooman aikana lisää, muun muassa Thamugadi. Alueella ollutta tieverkostoa myöten kauppatavarat kuljetettiin sisämailta kohti rannikkoa, missä sijainneista satamista niiden matka jatkui edelleen muualle Rooman alueelle. Tunisiassa oli rannikkokaupunkeja, missä valmistettiin öljyä, jota kuljetettiin ruukuissa. Etenkin 2. vuosisadalla jaa. ja myöhemmin öljy oli merkittävä kauppatavara. Roomalaisen Afrikan alueella tuotettiin paljolti myös Rooman aikana suosittua suolakalakastiketta, jota myös säilytettiin ja kuljetettiin ruukuissa. Afrikan alueelta kuljetettiin myös eläimiä sirkuksiin ja amfiteattereihin. Vaikka virallinen kieli oli latina ja virallinen uskonto roomalainen uskonto, maaseudulla puhuttiin edelleen paikallisia kieliä ja harjoitettiin perinteisiä uskontoja. Pohjois-Afrikassa sijainneiden provinssien asukkaat saivat poliittisesti, kulttuurillisesti ja uskonnollisesti merkittävyyttä 2. vuosisadalta jaa. alkaen.