Robotiikan kolme pääsääntöä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Robotiikan kolme pääsääntöä on Isaac Asimovin Robotti-sarjan tieteiskirjoissaan luoma eräänlainen moraalisäännöstö roboteille.

Luominen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kuin Asimov loi kolme sääntöä, tyypilliset robotti-tarinat noudattivat kaavaa, jota Asimov kutsui Frankenstein-syndroomaksi. Sen mukaan robotti tultuaan luoduksi aina ensi töikseen tappaa luojansa.[1] Poikkeuksiakin löytyy, sillä Lester del Rey ja Otto Binder olivat julkaisseet jo ennen Asimovia tarinoita sympaattisista, ihmisten näköisistä ja tunteellisista roboteista. Binderin romaanissa Adam Links Vengeance esitettiin jopa robotti rakentamassa itselleen moraalisäännöstöä, jonka mukaan robotin ei ikinä pitäisi tappaa ihmistä omasta tahdostaan.[2]

7. maaliskuuta 1939 Asimov matkusti Queensiin, jossa järjestettiin tieteiskirjailijoiden tapaaminen, ja tutustui Binderiin, jonka robottitarinoita hän ihaili. Kolme päivää myöhemmin hän alkoi kirjoittaa omaa tarinaansa sympaattisesta ja jalosta robotista. Tarinan nimi oli Robbie, mutta kun hän vihdoin vei sen kustantajalle, tämä kieltäytyi julkaisemasta sitä, koska se hänen mukaansa muistutti liikaa Reyn Helen O'Loy -nimistä romaania.[3]

Säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Robotti ei saa vahingoittaa ihmistä eikä laiminlyönnin johdosta saattaa tätä vahingoittumaan.
  2. Robotin on toteltava ihmisen sille antamia määräyksiä paitsi milloin ne ovat ristiriidassa ensimmäisen pääsäännön kanssa.
  3. Robotin on varjeltava omaa olemassaoloaan niin kauan kuin tällainen varjeleminen ei ole ristiriidassa ensimmäisen eikä toisen pääsäännön kanssa.

Säännöt on suomentanut Matti Kannosto. Tästä lähtökohdasta Asimov rakensi kirjoihinsa ajatuskulkuja, jotka johtivat usein oivaltaviin näkökulmiin itse ihmisyyden syvimmän olemuksen luonteesta. Myöhemmin hän lisäsi nollannen pääsäännön: "0. Robotin tulee suojella ihmiskuntaa." Tällöin muihin pääsääntöihin lisätään määreet "mikäli se ei riko edellisiä".

Kaikki kolme pääsääntöä esiintyvät ensi kertaa Asimovin novellissa Runaround (1941). Tämän jälkeen hän käytti niitä monissa kirjoissaan. Säännöt esiintyivät myös löyhästi Asimovin Robotti-sarjaan perustuvassa elokuvassa I, Robot (2004).

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Sääntöihin viitataan myös tieteissarjassa Babylon 5: umpikiero psykopoliisi Bester asettaa nimellä Asimov kutsumansa psyykkisen sulun törkeällä tavoin hyväksikäyttämänsä Michael Garibaldin aivoihin: tämä voi vihata ja raivota vapaasti mutta ei pysty vahingoittamaan Besteriä mitenkään. Tosin periksiantamaton Garibaldi alkaa heti etsiä keinoa vapautua lukosta ja saakin itse sarjassa auki jäävän lupauksen Lyta Aleksander -nimiseltä voimatelepaatilta - tosin avun hinta on kova. [4]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Asimov, Isaac (1964). "Introduction", The Rest of the Robots. Doubleday. ISBN 0-385-09041-2. 
  2. Gunn, James (July 1980). "On Variations on a Robot". IASFM: 56–81.  Reprinted in James Gunn. (1982). Isaac Asimov: The Foundations of Science Fiction. Oxford u.a.: Oxford Univ. Pr.. ISBN 0-19-503060-5. 
  3. Asimov, Isaac (1979). In Memory Yet Green. Doubleday, 236–8. ISBN 0-380-75432-0. 
  4. Babylon 5, jakso 94: Strange Relations