Robert Morris (poliitikko)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Robert Morris, Charles Willson Pealen maalama muotokuva.

Robert Morris (31. tammikuuta 1734 Liverpool, Iso-Britannia8. toukokuuta 1806 Philadelphia, Pennsylvania) oli yhdysvaltalainen liikemies ja poliitikko. Hänet tunnetaan ”Amerikan vallankumouksen rahoittajana”.[1]

Morris syntyi Englannissa, mutta muutti vuonna 1747 isänsä kanssa Marylandiin Pohjois-Amerikkaan.[1] Hänen muodollinen koulutuksensa jäi vähäiseksi, mutta hän pääsi jo 16-vuotiaana töihin philadelphialaisen Charles Willingin kauppahuoneeseen. Willingin kuoltua pari vuotta myöhemmin Morrisista tuli hänen poikansa liikekumppani ja ajan kuluessa varakas mies. Hänen liikeyrityksensä kärsi vuoden 1765 leimaverolaista, mikä ajoi hänet tukemaan brittihallinnon vastaisia liikkeitä.[2] Morris toimi 1775–1776 Pennsylvanian turvallisuuskomitean varapuheenjohtajana ja oli edustajana toisessa mannermaakongressissa 1775–1778 sekä Pennsylvanian lainsäädäntökokouksessa 1778–1779, 1780–1781 ja 1785–1786. Hän toivoi sovintoa siirtokuntien kiistassa Britannian kanssa, ja viivytteli itsenäisyysjulistuksen allekirjoittamisessa, mutta allekirjoitti sen lopulta kuitenkin.[1]

Morris kuului useisiin mannermaakongressin asettamiin komiteoihin, jotka hoitivat siirtokuntien armeijan rahoitukseen liittyneitä kysymyksiä. Vuoden 1776 alussa kongressi nimitti hänet armeijan rahoituksesta vastanneeksi erityisedustajaksi ja hän sai valtuudet kerätä varoja vekseleillä ja muilla keinoilla. Kahden seuraavan vuoden ajan Morris käytännössä valvoi siirtokuntien sodankäynnin rahoitusta. Hän keräsi varoja muun muassa arpajaisilla, lainaamalla Ranskalta, määrämällä siirtokunnat pakkoluovuttamaan varoja ja jopa lahjoittamalla 10 000 dollaria omista varoistaan kriittisessä tilanteessa syksyllä 1776. Hän myös henkilökohtaisesti takasi kaapparialukset, jotka toivat siirtokuntien armeijalle tarvikkeita brittien asettaman kauppasaarron läpi.[2][1] Vuonna 1781 Morris lainasi uudelleen omia rahojaan siirtokuntien armeijalle mahdollistaen näin George Washingtonille siirtymisen New Yorkista Yorktowniin, jossa Charles Cornwallisin komentama brittiarmeija saatiin piiritettyä.[1][3]

Morrisin aloitteesta siirtokuntien kongressi perusti vuonna 1781 Yhdysvaltain ensimmäisen keskuspankin, Bank of North American. Hän toimi 1781–1784 valtionvarojen ylivalvojana eli valtiovarainministerinä ja saattoi siten ohjailla uuden keskuspankin varhaisia toimia. Sen jälkeen Morris oli jälleen Pennsylvanian lainsäädäntökokouksen jäsenenä ja osallistui myös vuoden 1787 perustuslailliseen konventtiin.[2][1] Vuosina 1789–1795 hän oli senaattorina. Hän kieltäytyi presidentiksi valitun Washingtonin tarjotessa hänelle valtiovarainministerin paikkaa, ja asettui sen sijaan tukemaan kyseiseen virkaan nimitetyn Alexander Hamiltonin politiikkaa. Morris meni myöhemmin henkilökohtaiseen vararikkoon keinoteltuaan suurilla maakaupoilla ja joutui olemaan vuodet 1798–1801 velkavankeudessa.[1][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Robert Morris (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 2.2.2014.
  2. a b c Robert Morris (englanniksi) US History. Viitattu 2.2.2014.
  3. a b Nordisk familjebok (1913), s. 1139–1140 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 2.2.2014.