Robert J. Flaherty

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Robert J. Flaherty
Robert J. Flaherty
Robert J. Flaherty
Henkilötiedot
Koko nimi Robert Joseph Flaherty
Syntynyt 16. helmikuuta 1884
Iron Mountain, Michigan, Yhdysvallat
Kuollut 23. heinäkuuta 1951 (67 vuotta)
Dummerston, Vermont, Yhdysvallat
Kansalaisuus yhdysvaltalainen
Ammatti elokuvaohjaaja, tuottaja ja käsikirjoittaja
Puoliso Frances Hubbard
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Robert Joseph Flaherty (16. helmikuuta 1884 Iron Mountain, Michigan23. heinäkuuta 1951 Dummerston, Vermont) oli yhdysvaltalainen etnografisen dokumenttielokuvan pioneeri. Dokumenttielokuvan historian katsotaan usein alkavan Flahertyn eskimoiden elämää kuvaavasta puolifiktiivisestä elokuvasta Nanook, pakkasen poika (1922).[1]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flaherty varttui seitsenlapsisen perheen esikoisena ensin Michiganissa ja sitten Kanadan rajalla Rainy Lakessa ja Lake of the Woodsissa sekä Ontarion provinssin Port Arthurissa. Hän kävi jonkin aikaa Upper Canada Collegea Torontossa ja sitten kaivosalan collegea Michiganissa, jossa hän tapasi tulevan vaimonsa ja yhteistyökumppanisnsa Frances Hubbardin.[2][3]

Läpi 1910-luvun Flaherty toimi tutkimusmatkailijana ja malmialueiden kartoittajana Kanadan pohjoisosissa. Vuonna 1913 hän otti muiden kehotuksesta mukaansa myös elokuvakameran tallentaakseen alueen ”outoja ihmisiä ja eläimiä” ja kuvasi parin vuoden aikana runsaasti materiaalia eskimoiden elämästä. Palattuaan matkalta Flaherty sytytti leikkaushuoneessa tupakallaan tulipalon, jossa koko 10 000 metrin nitraattifilmimateriaali tuhoutui räjähdysmäisesti työkopiota lukuun ottamatta. Flaherty päätti palata alueelle kuvaamaan satunnaisten otosten sijaan jäsennellympää elokuvaa, joka keskittyisi yhden eskimoperheen elämään ja arkiaskareisiin. Hän sai rahoituksen hankkeelle vasta vuonna 1920 Révillon Frères -turkisyhtiöltä.[1][4]

Vuoden 1934 elokuvassaan Aran-saarten mies (Man of Aran) Robert J. Flaherty venytti dokumenttielokuvan rajoja. Irlannin länsirannikolla sijaitsevien Aran-saarten elämää kuvaavassa elokuvassa Flaherty ei pitäytynyt tiukasti kuvausajan realismissa, vaan rekonstruoi muun muassa vanhoja valaanpyyntitekniikoita, joita saaren asukkaat eivät enää käyttäneet.[5]

Elokuva Viidakon villipeto (Louisiana Story, 1948) yhdistelee dokumentaarista kuvausta fiktiiviseen tarinaan Yhdysvaltojen Louisianan osavaltion cajuneihin kuuluvan pojan seikkailuista. Tarinaan syntyy tarpeellisia konflikteja, kun pojan puolikesyä pesukarhua vaanii alligaattori ja suuri öljy-yhtiö vaarantaa alueen tulevaisuuden.[6]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Bacon, Henry & Kurki, Eeva (toim.): Dokumenttielokuva : todellisuuden luovaa käsittelyä, s. 34–43. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu, 2001. ISBN 951-558-077-3. Teoksen verkkoversio (doc) (viitattu 23.10.2019).
  2. Essner, Janis & Ruby, Jay: Robert J. Flaherty (1884–1951). Arctic Profiles, 1987, 40. vsk, nro 4, s. 239–366. doi:10.14430/arctic1794. Artikkelin verkkoversio Viitattu 23.10.2019. (englanniksi)
  3. Flaherty, Robert (1884-1951) BFI Screen Online. Viitattu 23.10.2019. (englanniksi)
  4. Dokumenttielokuvan historiaa ja teoriaa (pptx) Metropolia-ammattikorkeakoulu. Viitattu 23.10.2019.
  5. Kärkkäinen, Päivi: Poimintoja DocPoint 2010 -ohjelmistosta FilmiFIN. 25.1.2010. Viitattu 23.10.2019.
  6. Suchy, Patricia A. & Catano, James V.: Revisiting Flaherty's Louisiana Story Louisiana State University. 27.4.2010. Viitattu 23.10.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]