Rikas mies ja Lasarus
Rikas mies ja Lasarus on tunnettu Jeesuksen vertaus, joka esiintyy ainoastaan Luukkaan evankeliumissa. Vertaus kertoo rikkaan miehen sekä köyhän Lasaruksen elämästä ja kuolemasta. Rikas mies kokee kuoleman jälkeen suurta tuskaa, kun taas köyhää Lasarusta kohdellaan hyvin. Vertauksessa Jeesus maalaa hyvin värikkään, dramaattisen ja helposti muistettavan kuvan siitä lopullisesta kohtalosta, joka odottaa hyvästä maanpäällisestä elämästä nauttineita ihmisiä.[1] Kaikista Jeesuksen esittämistä vertauksista tämä on ainoa, jossa vertauksen henkilöille annetaan tarkat nimet (Aabraham ja Lasarus) ja tämä on myös ainoa, jossa kerrotaan kuolemanjälkeisestä elämästä.[1]
Vertaus 1938 käännöksen mukaan (Luuk. 16:19–31)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
»Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!' Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.' Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon - sillä minulla on viisi veljeä - todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan'. Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä'. Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen'. Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'." »
Vertauksen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanha testamentti ei juurikaan kerro kuolemanjälkeisestä elämästä, mutta on olemassa todisteita siitä, että niiden neljänsadan vuoden aikana, jotka sijoittuvat Vanhan ja Uuden testamentin kirjoitusten väliin, jotkin juutalaisryhmittymät olivat omaksuneet asiaan liittyviä käsityksiä. Saddukeukset olivat edelleen skeptisiä kuoleman jälkeisen elämän suhteen, mutta fariseukset uskoivat kuoleman jälkeiseen ylösnousemukseen, tuomioon, helvettiin sekä taivaaseen.[1] Tältä ajalta säilyneessä kirjallisuudessa, kuten apokryfisissä Eenokin kirjassa ja Toisessa Esran kirjassa käytetään samoja sanoja ja konsepteja kuin Jeesuksen esittämässä vertauksessa.[1] Vaikuttaakin siltä, että Jeesuksen esittämä kuvaus kuoleman jälkeisestä elämästä oli konseptina tuttu vertausta kuunnelleelle yleisölle, erityisesti fariseuksille (jae 14).[1] Yllätyksenä kuulijoille ei siis tullut se mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, vaan kummalle se tapahtuu. Varallisuutta pidettiin tuona aikana merkkinä Jumalan siunauksesta ja hyväksynnästä, ja köyhyyttä puolestaan merkkinä päinvastaisesta.[1]
Kristinuskon tulkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
On huomattava, ettei Jeesus vertausta kertoessaan ollut vastaamassa kysymyksiin tulevaisuudesta, vaan hän oli haastamassa oman aikansa asenteita. Vertauksen tarkoitus olikin pääasiassa varoittaa ihmisiä ja etenkin fariseuksia rikkauden vaaroista.[1]
Kun Jeesus puhui kuoleman jälkeisten rangaistusten paikasta, hän yleensä käytti sanaa Gehenna, joka oli tuona aikana kaatopaikka Jerusalemin lähettyvillä. Tässä vertauksessa Jeesus kuitenkin käyttää sanaa Haades, joka tarkoittaa paikkaa, jossa sielut ovat kuoleman ja ylösnousemuksen välisenä aikana.[1] Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että kaikki kuolleet ovat tietoisia tilastaan myös välittömästi kuoleman jälkeen ja heidät jaotellaan joko kärsimysten paikkaan tai siunattuun paikkaan.[2] Taivaan ja helvetin välillä on ylittämätön kuilu, joten kuolleen kohtalo on peruuttamaton.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Pawson, David: The Road To Hell – Everlasting Torment or Annihilation, s. 187-200. Kappale: Scripture Study E: The Rich Man. Terra Nova Publications International Ltd., 2011. ISBN 978-1-901949-86-5. (englanniksi)
- ↑ a b Crossway Bibles: The ESV Study Bible, s. 1991-1992. Kommentit jakeisiin Luuk. 16:19-31. Wheaton, Illinois, USA: , 2008. ISBN 978-1-4335-0241-5. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rikas mies ja Lasarus Wikimedia Commonsissa
