Rex Beach
Rex Ellingwood Beach (1. syyskuuta 1877 – 7. joulukuuta 1949) oli yhdysvaltalainen kirjailija, näytelmäkirjailija ja olympiavesipalloilija.[1] Hän kirjoitti romanttisia seikkailuromaaneja, jotka sijoittuivat Alaskaan, Meksikoon ja Kuubaan.[2]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rex Beach syntyi Atwoodissa Michiganissa, mutta muutti perheensä kanssa Tampaan Floridaan, missä hänen isänsä kasvatti hedelmäpuita. Beach opiskeli Rollins Collegessa Floridassa (1891-1896) ja osallistui opiskeluaikanaan eri järjestöjen toimintaan monissa tehtävissä. Hän harrasti yleisurheilua ja yleni oppilaitoksen urheiluseuran puheenjohtajaksi. Hän toimitti myös Rollinsin lehteä Sandspuria. Yhteydet oppilaitokseen säilyivät lämpiminä, ja se antoi Beachille kunniatohtorin arvon vuonna 1927. Vuonna 1897 Beach muutti Chicagoon opiskelemaan lakia ja työskenteli samalla veljensä lakiasiaintoimistossa. Hän keskeytti kuitenkin opintonsa lähteäkseen Alaskaan Klondiken kultaryntäykseen. Viiden vuoden epäonnistuneen kullanetsinnän jälkeen hän paneutui kirjoittamiseen.[1]
Vuonna 1907 Beach meni naimisiin Denveristä Coloradosta kotoisin olevan Edith Greta Craterin kanssa, jonka hän oli tavannut Nomessa. Avioliitto kesti yli 40 vuotta ja päättyi Gretan kuolemaan vuonna 1947. [1]
Beach harjoitti myöhemmin myös kokeellista sellerien ja kukkasipulien viljelyä maatilallaan Floridan Sebringissä, jonne hän vaimonsa kanssa asettui asumaan.[3]
Kirjallinen tuotanto ja elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Beachin romaanit ja tarinat ovat romanttisia rajaseutuseikkailuja, jotka oli suunnattu nuorille miehille. Henkilöt ovat tavallisia ahkeria kansalaisia, jotka kohtaavat luonnonvoimien ankaruuden ja yhteiskunnan korruption. He voittavat vastustajansa väkivallalla, sankarillisella toiminnalla ja pysymällä uskollisina asialleen ja toisilleen. He välttivät turvautumasta viranomaisten apuun Beachin individualistisen näkemyksen mukaisesti.[4]
Beachin toiminnalliset Jack Londonilta vaikutteita saaneet seikkailuromaanit [5] olivat bestsellereitä1900-luvun alussa. Beachia ylistettiin "pohjoisen Victor Hugoksi", mutta toiset taas pitivät hänen romaanejaan kaavamaisina ja ennustettavissa olevina . Kriitikot ja älymystö suhtautuivat torjuvasti kirjoissa esiintyvään stereotyyppiseen maskuliinisuuteen ja luokittelivat Beachin niihin, jotka tehtailevat kirjoja vain rahan vuoksi. [6]
Juri Nummelin luonnehtii Beachin Alaskaan, Kanadaan ja Washingtoniin sijoittuvia teoksia northern-kirjallisuudeksi. [7]
Vaikka Beach kirjoitti yli 30 romaania [8] ja koko joukon novelleja [9] , hänen tuotannostaan on ilmestynyt suomeksi vain kolme teosta.[10]
Beachin toinen kirja Seikkailijoita (Spoilers, ilm. 1906) ilmestyi suomeksi vuonna 1923. Tosipohjainen romaani perustuu Beachin omiin kokemuksiin Nomessa Alaskassa, missä korruptoituneet hallituksen virkamiehet anastivat kultavaltauksia kullanetsijöiltä.[10] [11] Kirja oli kotimaassaan yksi vuoden 1906 myydyimmistä romaaneista .[12]
Romaani Hopeaparvi (The Silver Horde, ilm. vuonna 1909), jonka O.E. Nyman suomensi vuonna 1923, sijoittuu Kalvikiin fiktiiviseen yhteisöön Bristol Bayssa Alaskassa, ja kertoo tarinan epäonnisesta kullankaivajasta, joka löytää paremman tulonlähteen jokiin nousevista lohista (hopeaparvi) ja päättää avata säilyketehtaan. Paikkakunnalla ennestään toimiva kalasäilykeyhtymä vastustaa hänen pyrkimyksiään häikäilemättönin keinoin estämällä rahoituksen, sabotoimalla hänen varusteitaan ja kalustoaan, yllyttämällä satamatyöläiset mellakoimaan ja lahjomalla hänen kalastajansa lopettamaan. Tapahtumilla on esikuvansa todellisuudessa, johon Beach oli journalistina toimiessaan tutustunut. Tarina sisältää myös rakkausjuonen, sillä päähenkilö joutuu valitsemaan morsiamensa, pankkiirin hemmotellun tyttären ja tienvarsiravintolan pitäjän välillä.[10] Tästä teoksesta otettiin Suomessakin viisi painosta.[13]
Romaani The Rainbow’s end (1916) ilmestyi ensimmäisen kerran O.E. Nymanin suomentamana nimellä Sateenkaari vuonna 1921.[14] Varonan aarre -nimisestä suomennoksesta [15] otettiin kaksi painosta: vuonna 1939 [16] ja vuonna 1958.[17] Vaikka tarkkaa tapahtuma-aikaa ei kirjassa kerrota, sodankäyntiä ja yhteiskunnan tilaa koskevat yksityiskohdat viittaavat Kuubaa hallitsevien espanjalaisten ja itsenäisyyttä vaativien kapinallisten välillä käytyyn kymmenvuotiseen sotaan (v. 1868-1878). Amerikkalainen lehtimies Johnnie O’Reilly ja kapinallisten puolella olevat rikkaan perheen orvoiksi jääneet kaksoissisarukset Rosa ja Estevan Varona kahden uskollisen palvelijansa kanssa kamppailevat hengestään sodan melskeissä, vankilassa ja meren armoilla. Romanttinen rakkaus Johnnien ja Rosan välillä kannattelee seikkailua. Henkilöhahmoihin kuuluu myös amatöörisairaanhoitaja ja hyväntekijä Norine Evans. Vauhdikkaiden juonenkäänteiden ohessa selvitellään Varonan kadonneen aarteen kätköpaikkaa. [18] [19]
Kirjallisen menestyksen jälkeen monet Beachin teoksista sovitettiin menestyselokuviksi; romaanista Seikkailijoita tehtiin ensin näytelmä, sen jälkeen se filmattiin viisi kertaa vuosina 1914-1955[11], Gary Cooper ja John Wayne näyttelivät Roy Glennisterin roolissa, edellinen vuonna 1930 ja jälkimmäinen vuonna 1942 [20]
Hopeaparvesta tehtiin mykkäelokuva vuonna 1920. [21] ja äänielokuva vuonna 1930.[22]
Beach tuotti myös elokuvia ja kirjoitti useita näytelmiä, jotka menestyivät vaihtelevasti. Liikemiesälynsä ohjaamana Beach piti kirjojensa elokuvaoikeudet itsellään.[6] Ollessaan vuosina 1911-1918 Yhdysvaltojen kirjailijaliiton presidentti hän kannusti muitakin kirjoittajia neuvottelemaan elokuvaoikeuksia julkaisusopimuksiinsa ja muuttamaan kirjoituksensa draamaksi ja käsikirjoituksiksi. Vaikka tuolloin useimmat kieltäytyivät uskoen, että elokuva oli populaarikultturia, joka vaikeutti heidän taiteellisia pyrkimyksiään, Beachin voi sanoa viitoittaneen tietä myöhemmille kirjailijapolville median laajempaan hyödyntämiseen kirjailijantyön tuotteistamiseen. [4]
Vuonna 1949, kaksi vuotta vaimonsa Gretan kuoleman jälkeen ja muutamia vuosia kurkkusyöpää sairastettuaan [23] Beach teki itsemurhan 72 -vuotiaana Sebringissä Floridassa .[24]
Beach toimi Rollins College alumnien yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 1927-1940.[6] Hän ja hänen vaimonsa on haudattu oppilaitoksen Alumnitalon eteen. Rollins College säilyttää Beachin kirjallista jäämistöä. [6][3]
Beachia ja hänen tunnetuinta romaaniaan muistettiin vuonna 2009 antamalla nimi Spoilers Run julkiselle kävely-/pyöräilyreitille New Yorkin osavaltiossa sijaitsevassa Dobbs Ferryssä, missä Beach oli asunut. [25]
Urheilu ja olympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Beach jatkoi opiskeluaikansa jälkeen urheiluharrastuksiaan eri lajeissa chicagolaisessa urheiluseurassa.[1] Hän oli jäsenenä Amerikan vesipallojoukkuessa, joka voitti hopeaa vuoden 1904 kesäolympialaisissa St. Louisissa Missourissa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Winter Park Magazine - Author Rex Beach’s life was the stuff that inspires novels web.archive.org. 7.3.2012. Arkistoitu 7.3.2012. Viitattu 2.10.2021.
- ↑ Rex Beach 1877-1949 Teoksessa Nummelin, Juri. Pohjoisamerikkalaisia Lännenkirjailijoita. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2005 , s. 35-38
- ↑ a b Rex Beach web.archive.org. 10.9.2009. Arkistoitu 10.9.2009. Viitattu 2.10.2021.
- ↑ a b Beach, Rex (1877-1949) | Encyclopedia.com www.encyclopedia.com. Viitattu 2.10.2021.
- ↑ Rex Ellingwood Beach americanliterature.com. Viitattu 2.10.2021.
- ↑ a b c d Florida Authors A to I Include Tim Dorsey and Carl Hiaasen Florida Back Roads Travel. Viitattu 2.10.2021.
- ↑ Nummelin s. 35
- ↑ A Chapter of Lake Hopatcong’s History, Rex Beach Lake Hopatcong Historical Museum. Viitattu 2.10.2021. (englanniksi)
- ↑ Rex Beach papers Collection Archives at Yale. Yale University Library. Viitattu 2.10.2021.
- ↑ a b c Nummelin s. 35-36
- ↑ a b The Spoilers www.miningswindles.com. Viitattu 2.10.2021.
- ↑ 20th-Century American Bestsellers web.archive.org. 16.10.2011. Arkistoitu 16.10.2011. Viitattu 2.10.2021.
- ↑ Rex Beach, O. E. Nyman: Hopeaparvi. Porvoo: WSOY, 1958. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.10.2021). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Rex Beach, O. E. N: Sateenkaari: romaani. Helsinki: Kirja, 1921. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.10.2021).
- ↑ Nummelin s. 36
- ↑ Rex Beach: ”137”, Varonan aarre: seikkailuromaani. Porvoo: WSOY, 1939. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.10.2021).
- ↑ Rex Beach: Varonan aarre. Porvoo: WSOY, 1958. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.10.2021). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ EDWARDIAN REVIEW- RAINBOW'S END by Rex Beach (1916) www.angelfire.com. Viitattu 2.10.2021.
- ↑ Varonan aarre www.kirjasampo.fi. Viitattu 2.10.2021.
- ↑ Rex Beach prabook.com. Viitattu 2.10.2021. (englanniksi)
- ↑ ”The Silver Horde”. Frank Lloyd (käsikirjoitus). Eminent Authors Pictures Inc.. 1920-05-09.
- ↑ ”The Silver Horde”. George Archainbaud (käsikirjoitus). RKO Radio Pictures. 1930-10-25.
- ↑ Nummelin s. 37
- ↑ Rex Beach Suicides Daily News. 8 joulukuuta 1949. Viitattu 2.10.2021.
- ↑ Spoilers Run Agreement web.archive.org. 26.3.2016. Arkistoitu 26.3.2016. Viitattu 2.10.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vapaasti ladattavia Rex Beachin e-kirjoja Projekti Lönnrotissa
| ||||||||||||||||||
