Reniumtrioksidi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Reniumtrioksidi
REO3.JPG
Rhenium-trioxide-unit-cell-3D-balls-D.png
Tunnisteet
CAS-numero 1314-28-9
Ominaisuudet
Molekyylikaava ReO3
Moolimassa 234,21
Ulkomuoto Punainen kiteinen aine[1]
Sulamispiste 400 °C (hajoaa)[1]
Tiheys 6,9 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Reniumtrioksidi eli renium(VI)oksidi (ReO3) on epäorgaaninen yhdiste ja eräs reniumin oksideista.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa reniumtrioksidi on kiteistä tummanpunaista ainetta, jolla on metallinen kiilto. Yhdiste ei liukene veteen, happoihin eikä laimeisiin emäsliuoksin. Kuumennettaessa reniumtrioksidia väkevien emäsliuosten kanssa yhdiste disproportioituu reniumdioksidiksi ja perrenaatti-ioniksi (ReO4-). Disproportioituminen tapahtuu myös kuumennettaessa voimakkaasti, jolloin tuotteita ovat reniumdioksidi ja reniumheptoksidi. Reniumtrioksidin kiderakenteen alkeiskoppi on kuutiollinen ja rakenteessa jokainen reniumioni on sitoutunut kuuteen oksidi-ioniin muodostaen oktaedrimäisen rakenteen. Reniumtrioksidi on hyvä sähkönjohde ja sen resistiivisyys pienenee lämpötilan laskiessa. Yhdisteen sähkönjohtavuus johtuu siitä, että reniumin d-orbitaalilla sijaitseva elektroni on delokalisoitunut yhdisteessä.[2][3][4]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reniumtrioksidia voidaan valmistaa reniumheptaoksidista pelkistämällä hiilimonoksidin avulla. Toinen tapa yhdisteen valmistamiseen on reniumheptaoksidin kuumennus reniummetallin kanssa.[2][3][5]

Re2O7 + CO → 2 ReO3 + CO2

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4.85. 93rd Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.12.2014). (englanniksi)
  2. a b N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 1047. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
  3. a b Catherine E. Housecroft, A. G. Sharpe: Inorganic chemistry, s. 668. Pearson Education, 2007. ISBN 9780131755536. (englanniksi)
  4. Hans Georg Nadler: Rhenium and Rhenium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 10.12.2014
  5. Tom A. Millensifer: Rhenium and Rhenium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 10.12.2014