Rengasjännitys

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rengasjännitys rengaskoon funktiona sykloalkaaneilla, joissa on renkaassa 6–12 hiiliatomia

Rengasjännitys on rengasrakenteisissa molekyyleissä, erityisesti syklisissä hiilivedyissä, esiintyvä rakennetta destabiloiva efekti, joka johtuu tavanomaisista poikkeavista sidoskulmista. Tyydyttyneillä sp3-hydridisoituneilla hiiliatomeilla vähiten jännittynyt sidoskulma on 109,5°. Mikäli sidoskulma poikkeaa tästä, molekyyliorbitaalien väliset vuorovaikutukset aiheuttavat sidoksiin jännitystä, mikäli tekee molekyyleistä epästabiilimpia. Rengasjännitykseen liittyvän energian arvo voidaan selvittää joko kokeellisesti tai laskennallisesti.[1][2][3][4]

Rengasjännitys sykloalkaaneissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sykloalkaaneissa rengasjännitys voidaan jakaa kolmeen luokkaan, jotka ovat sidoskulmista aiheutuva jännitys eli Baeyer-jännitys, konformationaalinen jännitys eli Pitzer-jännitys ja transannulaarinen jännitys eli Dunitz–Schomaker-jännitys. Pienillä sykloalkaaneilla eli syklopropaanilla, syklobutaanilla ja niiden homo- ja heterosyklisillä johdannaisilla on hyvin suuri jännitysenergia. Näiden rengasrakenteiden jännityneisyys johtuu niiden voimakkaasti optimaalisista poikkeavista sidoskulmista, jotka syklopropaanilla ovat 60° ja syklobutaanilla 90°. Koska näissä renkasirakenteissa rengasjännitys on hyvin suuri, tapahtuu syklopropaaneille ja syklobutaaneille usein rankaanavautumisreaktioita, joiden avajana voimana on jännityksen purkautumisessa vapautuva energia.[1][2][3][4]

Syklopentaanilla, sykloheksaanilla ja sykloheptaanilla on hyvin pieni rengasjännitys, koska niiden sidoskulmat ovat lähinnä optimaalisinta. Niillä ja niitä suuremmilla renkailla esiintyy eri konformaatioiden välisiä jännityksiä ja eri konformaatiot ovat stabiilimpia kuin toiset. Sykloheksaanin jälkeen rengasjännityksen arvon nouseminen aina syklododekaaniin asti johtuu konformationaalisesta jännityksestä ja transannulaarisesta jännityksestä eli jännityksestä joka johtuu eli puolilla renkasta olevista protoneista tai muista substituenteista, jotka eivät ole sitoutuneet vierekkäisiin rengasrakenteen hiiliatomeihin. Renkaan kasvaessa yli 12-atomiseksi rengasjännitys on hyvin pieni.[2][3][4][5]

Laskennallisesti rengasjännitys sykloalkaaneille voidaan määrittää kaavalla:

), missä Hf on yhtä monta hiiliatomia sisältävän asyklisen alkaanin muodostumisentalpia ja n on renkaan hiiliatomien lukumäärä.[3]

Allaolevassa kuvassa on esitetty eräiden sykloalkaanien rengasjännityksen arvoja

Ring strain for various cycloalkanes.png

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jonathan Clayden, Nick Greeves, Stuart Warren: Organic Chemistry, s. 366-368. Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-927029-3. (englanniksi)
  2. a b c Michael B. Smith & Jerry March: March's Advanced Organic Chemistry, s. 193-201. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 9780470462591. (englanniksi)
  3. a b c d Robert J. Ouellette,J. David Rawn: Organic Chemistry, s. 130-131. Elsevier, 2014. ISBN 9780128007808. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.12.2015). (englanniksi)
  4. a b c Frank De Proft,Paul Geerlings: Structure, Bonding and Reactivity of Heterocyclic Compounds, s. 4-6. Springer, 2014. ISBN 978-3-642-45148-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.12.2015). (englanniksi)
  5. Transannular strain IUPAC GoldBook. IUPAC. Viitattu 25.12.2015. (englanniksi)