René Just Haüy
| René Just Haüy | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. helmikuuta 1743 Saint-Just-en-Chaussée, Oise, Ranska |
| Kuollut | 1. kesäkuuta 1822 (79 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Koulutus ja ura | |
| Oppilaat | Gabriel Delafosse |
| Tutkimusalue | Geologia |
|
|
|
René Just Haüy (28. helmikuuta 1743 Saint-Just-en-Chaussée, Oise, Ranska – 1. kesäkuuta 1822 Pariisi, Ranska[1]) oli ranskalainen roomalaiskatolinen pappi ja mineralogi, jota pidetään yhtenä kristallografian tieteenalan perustajista.[2]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hänen vanhempansa olivat vaatimattomassa yhteiskunnallisessa asemassa, ja vain ystävien avustuksella he pystyivät lähettämään poikansa opiskelemaan. Haüy nimitettiin vuonna 1764 opettajaksi Sorbonnen yliopiston Collège de Navarra -kouluun.[1] Hän kuului hengelliseen sääntökuntaan, mutta hän harjoitti myös tieteellisiä opintoja ja keskittyi lopulta kokonaan mineralogiaan, jonka alalla hänen opettajansa oli Louis-Jean-Marie Daubenton.[2]
Haüy pidetään kristallografian perustajana. Pudotettuaan vahingossa kalsiittia lattialle hän tuli kappaleita tutkiessaan ajatelleeksi kiteen muotojen geometrista lakia.[3] Hän jatkoi tässä tutkimuksessa Jean-Baptiste L. Romé de l'Islen työtä.[1] Vuonna 1784 hän julkaisi käänteentekevän kristallografisen järjestelmänsä teoksessa Essai d'une théorie sur la structure des cristaux, jossa hän selitti, miten kaikki saman aineen kiteissä esiintyvät eri muodot voidaan matemaattisesti johtaa yksinkertaisesta perusmuodosta, joka on ominaista kyseiselle aineelle, ja päätteli tästä laista, että kiteillä on säännöllinen sisäinen rakenne. Tästä työstä hänet valittiin Académie des sciences -akatemian jäseneksi.[2]
Haüy tunnetaan myös kiteiden pyro- ja pietsosähköisyyttä koskevista tutkimuksistaan. Ranskan vallankumouksen puhjettua hänet vangittiin, ja hänen henkensä oli jopa vaarassa, mutta hänet vapautettiin Étienne Geoffroy Saint-Hilairen autettua häntä.[1] Vuonna 1793 hänestä tuli painojen ja mittojen määrityskomission jäsen, vuonna 1794 konservaattori Cabinet des minesissä. Vuonna 1802 hänet nimitettiin Muséum national d'histoire naturelle -museon professoriksi Jardin des Plantesiin. Napoleonin hallinnon kaaduttua hänet erotettiin virastaan Bourbon-restauraation myötä, ja hän vietti elämänsä viimeiset vuodet köyhyydessä.[2]
René Just Haüy oli Valentin Haüy'n veli.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Alfred Lacroix: La vie et l'œuvre de l'abbé Haüy. Bulletin de la Société française de Minéralogie, 1944, 67. vsk, nro 1, s. 15–226. doi:10.3406/bulmi.1944.4560. ISSN 0366-3248. Artikkelin verkkoversio. fr
- ↑ a b c d e René Just Haüy Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 1.12.2021.
- ↑ Farges, François; Kjellman, Johan, Bicentenaire de la disparition de René-Just Haüy... Le Règne Minéral 165, pp. 7-42, 2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta René Just Haüy Wikimedia Commonsissa
- http://hauy2022.free.fr (2022, bicentenaire de la disparition de René-Just Haüy - 2022, bicentennial of the death of René-Just Haüy)
| ||||||||||||||||||||||
