Rekisteri (ääni)
Rekisteri on ihmisen äänenkäytössä tapa tuottaa ääniä samalla periaatteella eli äänihuulten samankaltaisella värähtelyllä. Yhdessä rekisterissä äänenväri kuulostaa samanlaiselta. Rekisteri on yhteydessä sävelkorkeuteen niin, että muuttaessaan äänenkorkeuttaan tietyn rajan yläpuolelle tai alapuolelle henkilö joutuu vaihtamaan rekisteriä. Myös äänenvoimakkuuden vaihto voi edellyttää rekisterin vaihtamista. Jotkin sävelkorkeudet henkilö voi kuitenkin tuottaa useammassa kuin yhdessä rekisterissä.[1]
Rekistereitä erotellaan neljä, matalimmasta korkeimpaan: narina, modaalirekisteri, falsetti ja vihellysrekisteri.[2] Laulussa modaalirekisteriä kutsutaan rintarekisteriksi.
Narina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Narinan avulla voidaan saavuttaa matalimmat perustaajuudet, joita ihminen pystyy tuottamaan, 1–70 hertsiä (Hz). Miesten ja naisten narinan perustaajuuksissa ei ole eroa. Narinaa esiintyy puheessa usein tahattomasti lauseiden lopussa etenkin jos hengitysilma pääsee loppumaan. Narinarekisterissä äänihuulet värähtelevät niin harvoin, että yksittäiset värähdykset voidaan kuulla erillisinä. Narinaa tuotettaessa äänihuulet ovat tiiviisti toisiaan vasten ja vain pieni osa ääniraon etuosasta aukeaa äänihuulten värähdellessä. Äänihuulten avautumislaajuus on pieni ja ääniraon suhteellinen kiinnioloaika värähdyksen aikana on pitkä. Äänen voimakkuus on pieni, eikä sävelkorkeutta tai voimakkuutta ole mahdollista vaihdella kovin paljon. Äänen sävelkorkeutta ja voimakkuutta voi säädellä ilmeisesti ilmavirtausta lisäämällä.[3]
Modaalirekisteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Modaalirekisterissä tuotetaan normaali puhe. Siinä äänihuulet värähtelevät koko pituudeltaan ja syvyydeltään ja äänirako sulkeutuu tiiviisti värähtelyn aikana. Limakalvo on löysänä ja värähtely on selvästi kaksivaiheista, eli äänihuulten alapinnat lähentyvät ja loitontuvat ennen yläpintoja.[4] Äänen voimakkuutta lisätään ääniraon alapuolista ilmanpainetta ja adduktiota lisäämällä, ja sävelkorkeutta venyttämällä äänihuulia pituussuunnassa.[5] Normaalin modaalirekisterissä tuotetun puheäänen keskimääräinen perustaajuus on miehillä noin 125 Hz (vaihteluväli noin 80–160 Hz) ja naisilla 225 Hz (vaihteluväli noin 150–300 Hz).[6]
Laulussa modaalirekisteriä kutsutaan rintarekisteriksi. Naisten klassisessa laulussa erotellaan rinta- ja falsettirekisterin lisäksi niiden välimuoto keskirekisteri.[7]
Falsetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Falsetti
Falsettirekisterissä äänirako ei välttämättä sulkeudu lainkaan värähtelyn aikana, eikä värähtelyn kaksivaiheisuus ole selvästi havaittavissa. Ääni kuulostaa ohuelta ja värittömältä. Falsettirekisterissä on mahdollista saavuttaa korkeampia ääniä kuin modaalirekisterissä, jolloin äänihuulissa on pituusvenytystä ja niiden limakalvo on pingottunut. Falsettimoodiksi voidaan luokitella myös se äänihuulivärähtelytapa, jolla tuotetaan niin sanottu matalin mahdollinen ääni, jolloin äänihuulet ovat erilleen vetäytyneet.[8]
Falsetissa on käytössä ilmeisesti erilaisia sävelkorkeuden säätelymekanismeja, joista toisiin liittyy äänihuulten pituuden lisääminen ja toisiin värähtelevän osan lyhentyminen.[5]
Matkiessaan naisen puhetta mies käyttää usein falsettia,[8] vaikka harva nainen puhuu falsettirekisterissä.
Modaalirekisterin ja falsetin käyttö yhdessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Modaalirekisterin ja falsettirekisterin säätely tapahtuu äänihuulilihaksen ja rengasrusto-kilpirustolihaksen yhteistyönä.[5] Jodlauksessa vuorotellaan nopeasti modaali- ja falsettirekisterien välillä.[9] Klassisen tyylin laulajat oppivat laulamaan pää-ääntä, jolla tarkoitetaan rintarekisterin ja falsettirekisterin yhdistelmää.[7]
Vihellysrekisteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Vihellysrekisteri
Vihellysrekisterin äänet ovat erittäin korkeataajuuksisia, noin 1000 hertsistä ylöspäin. Äänet muistuttavat soinniltaan huilua tai vihellystä. Ei tiedetä varmuudella, mitä äänihuulille tapahtuu vihellyksen aikana. Äänet tuotetaan mahdollisesti äänihuulilla viheltämällä eli saamalla aikaan pieni vihellysrako äänihuulten väliin. Toisaalta ääni voi myös olla pelkästään poikkeuksellisen korkea falsettiääni, jota tuotettaessa äänihuulet pingotetaan hyvin jäykiksi.[10] Vihellyksen voi tuottaa puhaltamalla tai imemällä ilmaa eli se toimii molempiin suuntiin.
Laulaja Mariah Carey tunnetaan taidostaan laulaa vihellysrekisterissä.[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laukkanen, Anne-Maria & Leino, Timo: Ihmeellinen ihmisääni: äänenkäytön ja puhetekniikan perusteet, arviointi, mittaaminen ja kehittäminen. Helsinki: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-782-X.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Laukkanen & Leino 1999, s. 44–46.
- ↑ Laukkanen & Leino 1999, s. 49.
- ↑ Laukkanen & Leino 1999, s. 49–50.
- ↑ Laukkanen & Leino 1999, s. 46.
- ↑ a b c Laukkanen & Leino 1999, s. 47.
- ↑ Virkkunen, Päivi: Kissankello vai kissan kello? – Suomen yhdyssanojen prosodisista ominaispiirteistä Helsingin yliopisto, pro gradu -tutkielma (s. 15). 2015. Viitattu 6.6.2017.
- ↑ a b Heini Nikander: Klassista vai puhelaulua? Tutkimus näyttelijäopiskelijoiden lauluäänen laadusta ja spektripiirteistä (s. 7, 9.) 2010. Tampereen yliopisto. Viitattu 6.6.2017. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b Laukkanen & Leino 1999, s. 46–47.
- ↑ Laukkanen & Leino 1999, s. 48–49.
- ↑ Laukkanen & Leino 1999, s. 50.
- ↑ Vincent, Alice: Mariah Carey: how she hits those highs The Telegraph. 6.5.2015. Viitattu 23.11.2016.