Rehuseosvero

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Rehuseosvero oli 1. heinäkuuta–31. joulukuuta 1976 ja 1983–1988 käytössä ollut valmistevero, jota maksoivat rehuseosten valmistajat ja maahantuojat. Rehuseos tarkoitti kahdesta tai useammasta rehusta sekoittamalla valmistettua seosta. Rehu tarkoitti kaikkia myytävänä olevia aineita, jotka oli tarkoitettu käytettäväksi eläinten ruokana tai eläinten ruoan valmistus- ja lisäaineina.[1]

Vuonna 1976 veroa ei tarvinnut suorittaa rehuseoksista, joita käytettiin yksinomaan tarhaturkiseläinten ja kalojen ruokintaan. Veron suuruus vuonna 1976 oli neljä penniä kilolta.[2] Vuosina 1983–1988 verottomia olivat tarhaturkiseläinten, porojen, broilerien, lemmikkieläinten ja kalojen ruokintaan käytettävät rehuseokset.[3] Rehuseosveron, samoin kuin muidenkin valmisteverojen, määräämisestä, maksuunpanosta ja kannosta huolehti tullilaitos. Verotuksen toimitti sen tullipiirin piiritullikamari, jonka alueella valmistuspaikka oli.[4]

Varhaisempi rehuvero oli margariinivalmisteista ja rehuaineista suoritettava vero, jota kannettiin vuosina 1934–1942. Veroa maksettiin muun muassa öljykakuista, öljykakkujauhoista, soijarouheista, vehnä- ja ruisleseistä, vehnä- ja ruisjauhoista sekä maissista. Veron määrä oli 1934 kymmenen penniä kilolta. Veron maksoi Suomessa valmistetuista tuotteista valmistaja ja ulkomailta tuoduista tuotteista maahantuoja. Vero maksettiin lääninrahastoon ja tuontitavaroista tullimaksujen yhteydessä tullikamariin.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rehu- ja lannoitelaki, 335/1968, 1 §
  2. Laki rehuseosten valmisteverosta, 569/1976
  3. Valtioneuvoston päätös 423/1983
  4. Valmisteverotuslaki, 558/1974, 3–4 §
  5. Laki 191/1934