Reformaattorit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Reformaattorit eli uskonpuhdistajat olivat reformaatiota ajavia ihmisiä, jotka pääsääntöisesti toimivat katolista kirkkoa kritisoineiden tahojen johdossa tai vain muuten arvostelivat voimakkaasti kirkon oppia. Reformaattorit levittivät mielipiteitään esimerkiksi kirjoittamalla kirjoja, joissa nostettiin esiin katolisen kirkon opin epäkohtia.

Uskonpuhdistuksen katsotaan alkaneen varsinaisesti Martti Lutherin toiminnasta vuonna 1517, mutta jo tätä ennen niin kutsutut esiuskonpuhdistajat, kuten englantilainen John Wycliffe ja böömiläinen Jan Hus, kritisoivat katolisen kirkon virallista oppia.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiajan lopulla pitkään uskonnollista ja myös maallista valtaa käyttäneen paavin asema alkoi heikentyä. Käytössä ollut feodaalijärjestelmä alkoi rakoilla ja maalliset hallitsijat alkoivat eri puolilla Eurooppaa irtautua paavin vallasta tavoitteenaan luoda omia valtioita. 1300-luvulta lähtien Euroopassa oli syntynyt kristillisiä liikkeitä, jotka arvostelivat katolisen kirkon ja ennen kaikkea paavin taloudellista valtaa ja rikkautta. Lopulta 1500-luvulla katolista kirkkoa kritisoineet tahot irtautuivat siitä ja perustivat omia kirkkojaan. Tämän Länsi-Euroopasta alkunsa saaneen, katolisen kirkon epäkohtien korjaamiseen pyrkivän liikkeen toimintaa kutsutaan reformaatioksi tai joskus uskonpuhdistukseksi.

Tunnettuja reformaattoreita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Katri Hanki, Outi Könni ja Seppo Nyyssönen: Verso 2, Maailmanlaajuinen kristinusko. Sanoma Pro Oy, Helsinki, 2016, 1. painos.