Rebekka Habermas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rebekka Habermas

Rebekka Habermas (195921. joulukuuta 2023) oli saksalainen historioitsija.[1][2][3] Hän oli filosofi Jürgen Habermasin tytär.[4]

Habermas opiskeli historiaa ja romaanisia kieliä Konstanzissa ja Pariisissa. Hän valmistui näistä opinnoistaan vuonna 1985 ja väitteli tohtoriksi Saarlandin yliopistossa Saarbrückenissä vuonna 1990.[4] Habermas oli apulaisprofessorina Bielefeldin yliopistossa vuosina 1992–1997 ja professorin sijaisena Bochumin yliopistossa vuosina 1998–2000.[1] Hän toimi vuodesta 2000 professorina Göttingenin Georg-August-yliopistossa, jossa hän opetti keskiajan ja nykyajan historiaa.[2][5] Habermas oli myös Oxfordin yliopiston Richard von Weizsäcker Fellow ja New Yorkin The New Schoolin Theodor Heuss -professori.[6] Lisäksi hän opetti muun muassa Montrealissa ja Pariisissa.[4]

Habermas valittiin Academia Europæan jäseneksi vuonna 2012.[1] Vuonna 2011 hänelle myönnettiin Geisteswissenschaften International -palkinto.[4] Vuonna 2015 hän sai Chester Penn Higby -palkinnon artikkelistaan "Lost in Translation: Transfer and Non-Transfer in the Atakpame Colonial Scandal" vuonna 2015.[2] Habermas keskittyi tutkimustyössään muun muassa kolonialismin historiaan[4]; hän edusti uutta lähestymistapaa Saksan siirtomaahistoriaan.[7] Habermasin tärkeimpiin julkaisuihin kuuluivat Frauen und Männer des Bürgertums. Eine Familiengeschichte (1750–1850) (2000), Diebe vor Gericht. Die Entstehung der modernen Rechtsordnung im 19. Jahrhundert (2016) ja Skandal in Togo. Ein Kapitel deutscher Kolonialherrschaft (2016).[8][6] Habermas toimitti lehteä Historische Anthropologie.[7] Hän kuoli 64-vuotiaana pitkään sairastettuaan.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Habermas Rebekka Academia Europæa, viitattu 25.12.2023 (englanniksi)
  2. a b c Rebekka Habermas S. Fischer Verlage, viitattu 25.12.2023 (saksaksi)
  3. Lehrstuhl für Neuere Geschichte - Prof. Dr. Rebekka Habermas Georg-August-Universität Göttingen, viitattu 25.12.2023 (saksaksi)
  4. a b c d e Rebekka Habermas gestorben Zeit 21.12.2023, viitattu 25.12.2023 (saksaksi)
  5. Rebekka Habermas Wallstein Verlag, viitattu 25.12.2023 (saksaksi)
  6. a b Negotiating the secular and the religious in the German Empire: transnational approaches Berghahn Books, viitattu 25.12.2023 (englanniksi)
  7. a b Historikerin Rebekka Habermas ist tot NDR 21.12.2023, viitattu 25.12.2023 (saksaksi)
  8. a b Michael Hesse, Rebekka Habermas gestorben: Deuterin der Kolonialgeschichte Frankfurter Rundschau 25.12.2023, viitattu 25.12.2023 (saksaksi)