Ray Crawford (muusikko)
Ray Crawford (7. helmikuuta 1924 Pittsburgh, Pennsylvania – 30. joulukuuta 1997 Pittsburgh, Pennsylvania)[1] oli yhdysvaltalainen jazz-muusikko ja säveltäjä.
Crawford soitti aluksi tenorisaksofoni ja klarinetti, ja hännen varhainen soittokumppaninsä oli Art Blakey. Vuodesta 1941 lähtien Crawford soitti kaksi vuotta Fletcher Hendersonin yhtyeessä. Hän sairastui tuberkuloosiin ja joutui vaihtamaan puhallinsoittimet kitaraan.[2]
Kitaristina häntä on verrattu muun muassa Wes Montgomeryyn.[3] ja Grant Greeniin[4] Melody Maker -lehden musiikkikriitikko Richard Williams on nimennyt Crawfordin suosikikseen jazz-kitaristeista.[4]
Vuosina 1949–1955 Crawford oli mukana Ahmad Jamalin yhtyeissä. Hänellä oli tuolloin omaperäinen perkussiivinen soittotyyli, joka sai kitaran kuulostamaan bongorummuilta. Herb Ellis sai vaikutteita tyylistä.[1] Vuonna 1959 Crawford oli mukana Gil Evansin albumilla Great Jazz Standards ja 1961 ilmestyneellä Evansin albumilla Out of the Cool, jossa hänen panoksensa oli huomattava muun muassa kappaleella ”La Nevada”.[4]
Helmikuussa 1961 Crawford oli New Yorkissa Nola Penthouse -studioilla äänittämässä sooloalbumia Candid Recordsille. Sessiossa olivat mukana Johnny Coles (trumpetti), Cecil Payne (baritonisaksofoni), Junior Mance (piano), Ben Tucker (basso) ja Frankie Dunlop (rummut). Albumi jäi kuitenkin julkaisematta levy-yhtiön kaaduttua ja tultua myydyksi Barnaby-yhtiölle.[4] Vuonna 1978 sessiosta ilmestyi japanilaisena painoksena albumi I Know Press (Candid SMJ-6196), joka sisältää nimikappaleen lisäksi sävellykset ”Smoove Groove”, ”Miss April”, ”Impossible” ja ”The Compendium Suite”. Kaikki kappaleet on merkitty Crawfordin nimiin. Tuottajana Candidilla oli tunnettu jazz-vaikuttaja Nat Hentoff.[4] Sessiosta on ilmestynyt myös albumi nimeltä Smooth Groove.[2]
1960-luvulla Crawford asettui Los Angelesiin[1] ja toimi muun muassa kitaransoiton opettajana[4]. Crawford oli satunnaisesti mukana Jimmy Smithin albumeilla ja kiertueilla vuodesta 1958 1980-luvulle.[2] Muita yhteistyökumppaneita olivat Curtis Amy ja Sonny Criss[4] sekä Lou Rawls, Richard ”Groove” Holmes ja Ray Charles[2].
Vuonna 1978 Crawfordilta ilmestyi sooloalbumi One Step at a Time. Samana vuonna hän oli mukana Tom Waitsin albumilla Blue Valentine, missä soitti sähkökitaraa kappaleilla ”Romeo Is Bleeding”, ”Wrong Side of the Road” ja ”Blue Valentines”. Vuonna 2003 ilmestyi postuumististi albumi Doubletimes.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Scott Yanow: Ray Crawford allmusic. Viitattu 29.3.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Ray Crawford Pittsburgh Music History. Arkistoitu 22.9.2013. Viitattu 29.3.2013. (englanniksi)
- ↑ Ray Crawford LP One Step at a Time (Dobre DR-1021) 1978 (kansiteksti).
- ↑ a b c d e f g Richard Williams: RAY CRAWFORD: "I Know Pres". (Levyarvostelu) Melody Maker, 18.2.1978, 53. vsk, nro 7, s. 28. Lontoo: IPC Specialist and Professional Press Ltd. (englanniksi)
| ||||||||||||||
