Rauno E. Linnavuori
Rauno Eino Linnavuori (10. joulukuuta 1927 Turku – 26. helmikuuta 2019) oli kansainvälisesti tunnettu suomalainen hyönteistutkija, joka oli erikoistunut nivelkärsäisiin.[1]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnavuori kiinnostui luonnosta jo nuorena. Lukiolaisena hän osallistui säännöllisesti Turun Eläin- ja Kasvitieteellisen Seuran kokouksiin ja esitti siellä löytämiään Suomelle uusia lude- ja kaskaslajeja.[2] Linnavuori kasvoi Turun linnan talonmiehen perheessä ja teki 18-vuotiaana ensimmäisen tieteelle uuden ludelöytönsä kesykyyhkyn pesästä Turun linnassa. [3][4] Linnavuori valmistui Turun yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 1952 ja tohtoriksi vuonna 1959.[5]
Pääasiallisen työuransa Linnavuori teki biologian lehtorina Turussa, Puolalan yhteislyseossa vuosina 1960–92. Oppilaat pitivät hänen tunneistaan, mutta monille hän jäi etäiseksi, sillä tutkija piti työstään useita pitkiä virkavapaita tutkimusmatkojen takia, jotka suuntautuivat pääasiassa Afrikkaan ja Lähi-itään. Niiden tärkeimmät tulokset Linnavuori julkaisi kuutena kirjana vuosina 1971–78. [2][6] Tutkimusmatkoilla levottomille savannialueille hänelle tarjottiin usein suojaksi poliisisaattuetta, mistä Linnavuori aina kieltäytyi, koska väitti tulevansa hyvin toimeen paikallisten asukkaiden kanssa.[6] Sudanissa hänen autoaan kuitenkin ammuttiin, ja Punaisen meren rannalla hän itse ampui mukanaan pitämällään aseella varoituslaukauksia torjuakseen heidän kimppuunsa käyneet aggressiiviset paimentolaiset. Ottelun tiimellyksessä hän sopi matkakumppaninsa kanssa, että mikäli toinen heistä kuolee, jäljelle jäänyt jatkaa tieteellistä tutkimusretkeä viedäkseen sen päätökseen.[6]
Linnavuori työskenteli myös vierailevana professorina Yhdysvalloissa (Ohio State University 1976–77) ja Saudi-Arabiassa (Kuningas Faisalin yliopisto 1977–78), entomologian tutkimusjohtajana Irakin maatalousministeriössä 1979–1981 ja vierailevana professori Sana'an yliopistossa Jemenissä .[2] Iranissa hän työskenteli säännöllisesti vuosittain 1–2 kuukauden jaksoja, sillä hänen kolmas vaimonsa oli iranilainen Sakineh.[6]
Vuonna 1987 American Museum of Natural History osti osan Linnavuori hyönteiskokoelmasta. National Museum of Wales peri kokoelman valtaosan.[6]
Linnavuori oli 1960-luvulla ehdolla SKDL:n kunnanvaltuutetuksi Raisiossa.
Tutkimustyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnavuori löysi ensimmäisen tieteelle uuden hyönteislajinsa jo 18-vuotiaana.[3] Hän ansioitui erityisesti kaskaiden, luteiden ja kovakuoriaisten tutkimisessa,[5] ja häntä luonnehdittiin 1900-luvun yhdeksi huomattavimmista nivelkärsäisten tutkijoista maailmassa[7] ja alan johtavaksi asiantuntijaksi.[8]
Uransa aikana (vuodesta 1948 lähtien) Linnavuori julkaisi yhteensä 306 artikkelia[7], joissa hän kuvasi 308 sukua ja alasukua sekä 2 894 lajia ja alalajia.[9][10] Se on aivan poikkeuksellisen suuri määrä yhden tutkijan osalta, ja se on tehnyt hänestä kautta maailman tunnetun ja arvostetun tiedemiehen. Monet suomalaiset tuntevat Linnavuoren määrityskirjasarjan Suomen nivelkärsäiset I-IV (1966–69), joka oli tarkoitettu innostamaan uusia harrastajia lude- ja kaskastutkimuksen pariin.[2]
Linnavuoren tutkimusmatkat ulottuivat paljolti Lähi-itään (Israel, Irak, Saudi-Arabia, Jemen, Iran) ja Afrikan pohjoisosaan (Benin, Burkina Faso, Kamerun, Keski-Afrikan tasavalta, Tšad, Egypti, Etiopia, Ghana, Norsunluurannikko, Niger, Nigeria, Somalia, Etelä-Sudan, Sudan, Togo).[9][11]
Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnavuoren mukaan on nimetty 174 hyönteislajia [8] ja myös kokonaisia sukuja.[3][8] Linnavuori vihittiin vuonna 1975 Jyväskylän yliopiston kunniatohtoriksi.[12] Tiedelehti Entomogica Americana julkaisi hänen kunniakseen kolme teemanumeroa nivelkärsäisistä vuosina 2016 ja 2017.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Wilson, Michael R. – Carapezza, Attilio – Deeming, John – Hosseini, Reza – Kment, Petr – Linnavuori, Päivi – Štys, Pavel: Rauno Linnavuori: Entomologist and Explorer. Entomologica Americana, 2016, 122. vsk, nro 4, s. 505–512.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ghahari, Hassan – Moulet, Pierre: In memoriam Rauno Eino Linnavuori † [1927–2019]. Heteroptera Poloniae – Acta Faunistica, 2019, 13. vsk, s. 52–54. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d Koponen, Seppo – Rinne, Veikko – Teräs, Anssi: Rauno Linnavuori 1927–2019. Turun Sanomat, 23.4.2019.
- ↑ a b c Luteet ja kaskaat riemutohtorin riemu Yle Uutiset. 27.5.2011.
- ↑ Ludemies täytti 85 vuotta Turun Sanomat. 11.12.2012.
- ↑ a b Ghahari, Hassan: New records of Heteroptera (Insecta: Hemiptera) from Iran and in memoriam Dr. Rauno E. Linnavuori. Heteroptera Poloniae – Acta Faunistica, 14.7.2019, nro 13, s. 49–54. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d e Wilson et al. 2017
- ↑ a b Kment, Petr: Bibliography of Rauno E. Linnavuori. Entomologica Americana, 2017, nro 122, s. 513–527.
- ↑ a b c Kment, Petr – Lemaître, Valérie A.: Review of the taxa named in honour of Rauno E. Linnavuori. Entomologica Americana, 2017, 122. vsk, nro 4, s. 730–742. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c Kment, Petr: In memoriam Rauno E. Linnavuori (1927–2019). Heteropteron, 2020, nro 57, s. 2.
- ↑ Rauno E. Linnavuori Binomia.net. Viitattu 29.11.2021.
- ↑ Rauno E. Linnavuori Binomia.net. Viitattu 29.11.2021.
- ↑ Kunniatohtorit Jyväskylän yliopistossa kautta aikojen Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 29.11.2021. Viitattu 29.11.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Löytönen, Markku: Suomalaiset tutkimusmatkat. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-951-746-774-2.
| ||||||||||||||
