Rauhanpiippu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee tupakointivälinettä. Muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Massasoit ja kuvernööri John Carver polttamassa rauhanpiippua Plymouthissa vuonna 1621. Intiaanipäälliköitä esittävissä 1800-luvun valokuvissa heillä on usein pyhä piippu kädessään.
Intiaanien piippuja.

Rauhanpiippu eli calumet on Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen pyhä piippu, jota perinteisesti käytettiin uskonnollisissa ja sosiaalisissa tilaisuuksissa.[1] Rauhanpiippu koostui varresta ja pesästä, jossa poltettiin tupakanlehtiä ja yrttejä. Eri intiaaniheimot käyttivät erilaisia yrttisekoituksia. Piiput oli yleensä valmistettu kaoliniitista ja usein tehty jonkin eläimen muotoon. Piippu ja varsi olivat usein samaa materiaalia, mutta pitkien seremonipiippujen varret valmistettiin yleensä puusta ja koristeltiin helmin, sulin tai piikkisian piikein.[2] Kieltäytyminen vastaanottamasta tarjottua rauhanpiippua katsottiin yleensä loukkaukseksi.[3]

Rauhanpiippuja käytettiin lähes kaikkialla Pohjois-Amerikassa, mutta eniten niiden käyttö painottui algonkin- ja sioux-kielisten kansojen keskuuteen.[3] Preeriaintiaanien arvellaan omaksuneen rauhanpiipun maanosan itäosien maanviljelijä-intiaaneilta.[4]

Piipun käyttö vakiintui merkiksi vihollisuuksien lopettamisesta, mutta alkuaan sitä käytettiin laajemminkin eri rituaaleissa. Rituaali alkoi piipun sytyttämisestä ja sen ojentamisesta seremonian johtajalle. Hän imi piipusta ensimmäiset savut ja puhalsi ne kohti taivasta. Sitten hän antoi piipun vasemmalla puolellaan olevalle, ja näin piippu kiersi auringon suuntaisesti. Seremonian uskottiin suojaavan osallistujia kaikelta vihamielisyydeltä.[4]

  • Anderson, Rani Henrik, Hämäläinen Riku & Kekki, Saara: Intiaanikulttuurien käsikirja. Otava, 2013. ISBN 978-952-405-284-2.
  1. Andersson & Hämäläinen ja Kekki 2013. s. 99.
  2. Andersson & Hämäläinen ja Kekki 2013. s. 100.
  3. a b Calumet infoplease.com. Arkistoitu 9.7.2015. Viitattu 8.7.2015. (englanniksi)
  4. a b Hans Biedermann: Suuri symbolikirja, s. 110. Suomentanut Pertti Lempiäinen. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.