Rauha (uskonto)

Rauha uskonnollisessa merkityksessä voi tarkoittaa sopusointuista olotilaa koko maailmassa, tietyn kansan kohdalla tai yksittäisen ihmisen elämässä. Se voi tarkoittaa myös Jumalan tai taivaan ominaisuutta tai varmuutta taivaaseen pääsemisestä.

Rauha Vanhassa testamentissa

Raamatun vanhassa testamentissa esiintyvä heprean kielen sana šalom suomennetaan "rauha". Sen perusmerkitys on 'eheys' tai 'terveys'. Sanaa käytettiin Raamatun aikaan ja käytetään nykyäänkin tervehdyksenä (vrt. suomen sanat terve ja tervehdys). Vanhassa testamentissa rauha liittyy usein Israelin kansan rauhaan sen viholliskansoista, mutta myös rauhaan Jumalan kanssa. Molemmissa merkityksissä rauhan katsotaan edellyttävän Jumalan käskyjen noudattamista (esimerkiksi Jesaja 48:18). Toisaalta puhutaan uudesta rauhanliitosta, jossa Jumala lahjoittaa rauhan palvelijansa kärsimyksen tähden (Malakia 2:5, Jesaja 53:5).

Rauha Uudessa testamentissa

Uuden testamentin kreikankielisessä alkutekstissä esiintyvä sana έιρηνη eireenee "rauha" on sama sana jota käytetään Vanhan testamentin kreikannoksessa šalom-sanan vastineena. Jeesuksen syntymän yhteydessä enkelit julistivat rauhan tulleen maan päälle. Jeesus itse yhdisti Vanhan testamentin ennustukset uudesta rauhanliitosta omaan tehtäväänsä sovittaa ihmisten synnit verellään. Hän lupasi jättää seuraajilleen rauhan (Johannes 14:27). Hän kuitenkin korosti, ettei tullut tuomaan rauhaa maallisessa mielessä. Päinvastoin, hän ennusti tulevaksi sotia ja riitoja. Jeesuksen tuoma rauha on ulkoisista olosuhteista riippumaton (Johannes 16:33) eikä ole inhimillisesti ymmärrettävissä (Filippiläisille 4:6-7). Täydellisesti rauha tulee Ilmestyskirjan mukaan silloin kun Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan (Ilm.21:1-4). Rauha uusitestamentillisessa mielessä on siis pitkälti sama asia kuin pelastus.

Rauha kristinuskossa

Kristillisessä kielenkäytössä voidaan erottaa rauha-sanan eri merkityksiä:

• Jumalan rauha, joka on ymmärrystä ylempi; Jumalan ominaisuus, joka on riippumaton ihmisen kokemuksista tai olosuhteista.
• Ihmisen rauha Jumalan kanssa, jonka Jeesus on saanut aikaan. Tällä tarkoitetaan sitä, ettei Jumalan viha kohdistu ihmiseen, koska tämän synnit on annettu anteeksi.
• Ihmisen subjektiivinen kokemus edellä mainitusta, kognitiivinen varmuus pelastuksesta.
• Subjektiivinen uskonnollinen tunnekokemus, mielenrauha, joka usein nimetään Pyhän Hengen läsnäoloksi tai täyteydeksi.
• Maailmanrauha, sodan ja ihmisten välisen vihanpidon täydellinen puuttumien. Monesti kristityt opettavat kaksijakoista suhtautumista tulevaan maailmanrauhaan: toisaalta sen katsotaan toteutuvan vasta tulevassa maailmassa, toisaalta kristityn velvollisuus on tehdä työtä rauhan hyväksi jo nyt. Tämän ajattelun mukaan maailmanlopun ei katsota tarkoittavan kaiken tuhoa niin että ponnistelut maailman parantamiseksi sitä ennen olisivat turhia, vaan pikemminkin se nähdään pahan loppumisena ja kaiken hyvän kukkaan puhkeamisena.

Katso myös

• Rauhan uskonto