Rasvapakaraisuus
Rasvapakaraisuutta eli steatopygiaa esiintyy lähinnä saneilla (bushmanneilla) ja khoikhoilla sekä andamaaneilla.[1] Perinteinen keräilytalous ei yleensä lihottanut näiden heimojen edustajia, ja he olivat hoikkia. Näiden ihmisten lihoessa esimerkiksi elämäntapojen muutoksen myötä epätavallisen suuri osa rasvasta kertyy kuitenkin lantion seudulle ja varsinkin pakaroihin, vaikka muu ruumis säilyy hoikkana.[2][3]
Rasvakudoksen sijainti takapuolessa voi vaikeuttaa elämistä enemmän kuin tasainen rasvakudos kaikkialla ihon alla. Rasvapakaraisuudesta on kuitenkin ollut evolutiivista hyötyä; se on sopeutuma kuumaan ilmastoon. Hoikka vartalo pysyy paremmin viileänä kuumassa ilmastossa, ja pakaroihin kertynyt rasva takaa riittävän rasvakudoksen määrän hormonitoiminnan ylläpitämiseksi.[1]
Monilla muillakin eteläisillä luonnonkansoilla esiintyy ongelmia kaloripitoisen ravinnon kanssa heidän ikiaikaisen elämäntapansa muuttuessa. Useilla kansoilla esimerkiksi sydäninfarktien määrä kasvaa huomattavasti, tai lihomista estävien perinnöllisten prosessien tai kulttuurillisten tottumusten puuttuminen aiheuttaa liikalihavuutta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Anitei, Stefan: What is Steatopygia? Softpedia. 4.4.2007. Viitattu 29.7.2018.
- ↑ Liikanen, Anu Susanna: Sanit ja khoikhoit varhaisten tutkimusmatkailijoiden kuvauksissa, s. 18. Yleisen historian Pro gradu-tutkielma. Joensuu: Joensuun yliopisto, 2008. Teoksen verkkoversio (pdf).
- ↑ Raiskio, Teuvo: Oudosta kulkijasta ihmiseksi - Suomalainen bushmannilähetystyö ja sen välittämä kuva bushmanneista vuosina 1950–1985. Oulu: Oulun yliopisto - Historian laitos, 1997. ISBN 951-42-4691-8. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dokumenttiprojekti -Ohjelmat - The Hottentot Venus Yle - Vintti. 12.5.1999. Viitattu 29.7.2018.
- Parkinson, Justin: The significance of Sarah Baartman BBC News Magazine. 7.1.2016. Viitattu 29.7.2018.