Rakkauden tähtien alla
| Rakkauden tähtien alla | |
|---|---|
| The Eddy Duchin Story | |
| Ohjaaja | George Sidney |
| Käsikirjoittaja | Samuel A. Taylor |
| Tuottaja | Jerry Wald |
| Säveltäjä | Ary Barroso |
| Kuvaaja | Harry Stradling |
| Leikkaaja | Viola Lawrence |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Columbia Pictures |
| Levittäjä |
Columbia Pictures Netflix |
| Ensi-ilta | 1956 |
| Kesto | 123 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Rakkauden tähtien alla (The Eddy Duchin Story) on George Sidneyn ohjaama yhdysvaltalainen musiikkipitoinen rakkaus- ja elämäkertaelokuva vuodelta 1956. Se kertoo 41-vuotiaana kuolleen 1930- ja 1940-luvun viihdepianistin ja yhtyeenjohtajan Eddy Duchinin elämästä. Häntä esittää Tyrone Power, hänen ensimmäistä vaimoaan Kim Novak ja toista vaimoa Victoria Shaw.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Farmaseutiksi opiskellut mutta pianistina itseoppinut Eddy Duchin saapuu 1920-luvulla New Yorkiin, saa töitä hienostoklubeista ja yökerhoista ja alkaa seurustella seurapiirikaunotar Marjorie Oelrichsin kanssa, joka lopulta kosii miestä. Vaimo kuolee esikoispoika Peterin synnyskomplikaatioihin ja Eddy pakenee työhönsä jättäen pojan vaimon suvun hoitoon. Sotavuosina mies palvelee Yhdysvaltain laivastossa. Hän tapaa poikansa ensi kerran vasta vuosien kuluttua ja rakastuu tätä hoitavaan latinosukuiseen Chiquitaan. Pian mies itse sairastuu vakavasti ja kuolee vain 41-vuotiaana.
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Tyrone Power | … | Eddy Duchin |
| Kim Novak | … | Marjorie Oelrichs |
| Victoria Shaw | … | Chiquita Wynn |
| James Whitmore | … | Lou Sherwood |
| Larry Keating | … | Leo Reisman |
| Rex Thompson | … | Peter Duchin 12-vuotiaana |
| Mickey Maga | … | Peter Duchin 5-vuotiaana |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva toi tekijöilleen neljä Oscar-ehdokkuutta: alkuperäistarinasta (Leo Katcher), musiikista (Morris Stoloff, George Duning), äänityksestä (John Livadary) ja värikuvauksesta (Harry Stradling).[1] Victoria Shaw palkittiin vuoden parhaan tulokkaan Golden Globella[2].
Helsingin Sanomien Mikael Fränti kirjoitti elokuvan tv-esityksen alla 1997, ettei rooliinsa liian iäkäs Tyrone Power löydä ollenkaan oikeaa viritystä eikä ohjaaja Sidney ole saanut Kim Novakistakaan mitãän irti. ”Ylitunteellisuus kohotetaan ajoittain ällöttäviin mittasuhteisiin.”[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hakutulos 'duchin' awardsdatabase.oscars.org. Viitattu 16.6.2024.
- ↑ Hakutulos 'duchin' goldenglobes.com. Viitattu 16.6.2024.
- ↑ Fränti, Mikael: Elokuvia tänään. Helsingin Sanomat, 27.7.1997, s. 59. Näköislehti (maksullinen).