Rajut kuviot
| Rajut kuviot | |
|---|---|
| Five Easy Pieces | |
 |
|
| Ohjaaja | Bob Rafelson |
| Käsikirjoittaja |
Bob Rafelson Adrien Joyce |
| Tuottaja |
Bob Rafelson Richard Wechsler |
| Säveltäjä |
Frédéric Chopin Wolfgang Amadeus Mozart Johann Sebastian Bach |
| Kuvaaja | László Kovács |
| Leikkaaja | Christopher Holmes |
| Lavastaja | Toby Carr Rafelson |
| Pääosat |
Jack Nicholson Karen Black Susan Anspach |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Raybert Productions |
| Levittäjä |
Columbia Pictures Netflix |
| Ensi-ilta | 1970 |
| Kesto | 96 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Rajut kuviot (Five Easy Pieces) on Bob Rafelsonin ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 1970. Sen pääosaa esittää Jack Nicholson, ja muissa rooleissa nähdään Karen Black, Susan Anspach, Ralph Waite ja Sally Struthers. Käsikirjoituksen teki Rafelson yhdessä Adrien Joycen kanssa.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva kertoo levottomasta ja helposti ärsyyntyvästä öljynporaustyöntekijästä Bobby Dupeasta, joka on jättänyt taakseen sivistyskotinsa ja tulevaisuutensa lahjakkaana konserttipianistina muttei ilmeisesti ole kertonut taustastaan nykyisille työtovereilleen.
Kun hänen tarjoilijavaimonsa Rayette tulee raskaaksi ja paras ystävä Elton pidätetään huoltoaseman ryöstöstä, Bobby ottaa yllättäen lopputilin ja lähtee tapaamaan konserttipianistina työskentelevää sisartaan Partitaa Los Angelesiin. Sisko kertoo heidän isänsä olevan tekemässä kuolemaa ja kehottaa Bobbya tulemaan tapaamaan isää vuosien jälkeen heidän lapsuudenkotiinsa Washingtonin osavaltiossa.
Bobby ottaa vastahakoisesti matkalle mukaansa Rayetten, koska tämä on uhannut tappaa itsensä jos Bobby jättää hänet. Ajomatkalla pohjoiseen he ottavat kyytiin kaksi naista, jotka ovat matkalla Alaskaan. Kuuluisassa kohtauksessa seurue lentää ulos tienvarsiravintolasta jouduttuaan riitaan joustamattoman tarjoilijan kanssa erikoistilauksistaan.
Perillä Bobby jättää vaimonsa motellihuoneeseen ja jatkaa matkaansa Pugetinsalmen saaressa sijaitsevaan perheensä kotiin. Siellä hän löytää Partitan leikkaamassa isänsä hiuksia, mutta isä ei vaikuta tunnistavan poikaansa. Illallisella hän tapaa viulistiveljensä ja tämän pianistimorsiamen Catherinen. Bobby ja Catherine ihastuvat ja harrastavat seksiä.
Rayette kyllästyy yksinäiseen motelliin ja ilmestyy Dupean perheen taloon ennalta ilmoittamatta. Luokkaerot kärjistyvät kun perheen nokkava tuttava Samia pilkkaa Rayettea, mistä Bobby suuttuu. Bobby yrittää saada Catherinea lähtemään matkaansa, mutta tämä ei suostu. Bobby ja Rayette lähtevät pois talosta yhdessä, mutta heidän pysähtyessään huoltamolla Rayette menee kahvilaan ja Bobby liftaa yllättäen pohjoiseen menevän rekan kyytiin ja jättää Rayetten ja autonsa huoltamolle.
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Jack Nicholson | … | Robert Eroica Dupea |
| Karen Black | … | Rayette Dipesto |
| Susan Anspach | … | Catherine Van Oost |
| Lois Smith | … | Partita Dupea |
| Ralph Waite | … | Carl Fidelio Dupea |
| Billy "Green" Bush | … | Elton |
| Irene Dailey | … | Samia Glavia |
| Toni Basil | … | Terry Grouse |
| Helena Kallianiotes | … | Palm Apodaca |
| William Challee | … | Nicholas Dupea |
| John Ryan | … | Spicer |
| Fannie Flagg | … | Stoney |
| Marlena MacGuire | … | Twinky |
| Sally Struthers | … | Shirley, "Betty" |
| Lorna Thayer | … | tarjoilija |
| Richard Stahl | … | äänitysteknikko |
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jack Nicholson oli roolityöstään Oscar- ja Golden Globe -ehdokkaana. Elokuva vauhditti Nicholsonin uraa hänen Easy Riderissa tekemänsä roolin jatkona ja oli alku Nicholsonin ja Rafelsonin neljän elokuvan mittaiselle yhteistyölle. Karen Black oli Oscar-ehdokkaana parhaan naissivuosan sarjassa ja sai roolityöstään Golden Globe -palkinnon.[4][5]
Rajut kuviot oli Oscar-ehdokkaana myös parhaan elokuvan ja parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen sarjoissa sekä neljässä Golden Globe -palkintokategoriassa.[4][5]
VideoHound’s Golden Movie Retriever antaa Rajuille kuvioille täydet neljä tähteä ja kehuu etenkin päänäyttelijöiden suorituksia.[1] Myös Roger Ebert antoi elokuvalle täydet neljä tähteä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Five Easy Pieces[vanhentunut linkki], VideoHound’s Golden Movie Retriever. Gale, 2008. Haettu 18.11.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).
- ↑ a b Five Easy Pieces, Roger Ebert 16.3.2003. Viitattu 18.11.2016.
- ↑ Dirks, Tim: Five Easy Pieces, Filmsite.org. Viitattu 18.11.2016.
- ↑ a b haku 'five easy pieces' awardsdatabase.oscars.org. Viitattu 27.6.2023.
- ↑ a b haku 'five easy pieces' goldenglobes.com. Viitattu 27.6.2023.