Radzivillin kronikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Radziwiłłin kronikka tai Königsbergin kronikka on kronikka ilmeisesti 1200-luvun alusta. Se on säilynyt kahtena kopiona 1400-luvulta. Toinen on Radzivillin lukuisin miniatyyrikuvin koristeltu teos ja toinen on Moskovan Akateeminen. Se on kuin Nestorin kronikka, johon lisätty joka vuosi merkintöjä aina vuoteen 1206.

Vladimir Suuren keskustelut kristinuskosta kreikkalaisen filosofin kanssa. Radzivillin kronikka, arkki 49
Igorin sotaretki. Kuva Radzivillin kronikasta
Kreikkalainen tuli käsikirjoituksessa

Radzivillin (Königsbergin) lista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Listassa olevat nimitykset ovat Liettuan suuriruhtinaskunnan sotapäällikön Janus Radzivillin, jolla oli ensimmäinen (eli Radzivillin) lista 1600-luvulta Königsbergistä. Siellä sitä säilytettiin 1700-luvulle, kunnes seitsenvuotisen sodan seurauksena joutui 1758 sotasaaliina Venäjälle, missä se toimitettiin Pietarin tiedeakatemiaan[1]. Kronikan tekopaikka ei ole tiedossa, mutta monien mielestä se on Länsi-Venäjällä tehty, ilmeisesti Smolenskissa.[2]. Kronikkaa säilytetään Pietarin tiedeakatemian kirjastossa.[2]

Miniatyyrit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kronikan mielenkiintoisinta antia ovat miniatyyrimaalaukset (yhteensä 617 kpl), joissa on kuvattu Radzivillin kronikan tapahtumia. Se on yksi kolmesta säilyneestä muinaisvenäläisestä kuvitetusta kronikasta. Kaksi muuta ovat Geogi Amartolin kronikka Tverin listassa 1300-luvulta (käännös bysanttilaisista annaaleista eli se ei ole ihan venäläistä kronikkaa) sekä useampiosainen Suuri kronikka 1500-luvulta.

Päätellen siitä, että Moskovan Akateemisessa listassa joissakin tapauksissa puhtaaksikirjoittaja on vahingossa jättänyt pois tekstiä, joka on välillä Radzivillin pienoiskuvaluettelossa. Siinä oli yleinen kuvaluettelo molemmista luetteloista. Aiemmin oletettiin, että Moskovan Akateeminen lista on yksinkertaisesti kopio Radzivillin kronikasta ei nykyoletuksin pidä paikkaansa. Sen vuoksi oletetaan, että 1400-luvun kuvat ovat kopioita vielä vanhemmista teoksista kuten monet tutkijat olettavat. Alkuperäiset miniatyyrikuvat ovat ilmeisesti 1000-luvulta.

Radzivillin kronikan miniatyyrikuvat antavat huolitellusta ulkonäöstään huolimatta varsin hyvän kuvan keskiaikaisen Rusin valtakunnan jokapäiväisestä elämästä, rakentamisesta sekä sotatoimista. Niitä nimitetään ”ikkunoiksi menneeseen maailmaan”. Pienoiskuvien tapahtumat ovat hyvin monipuolisia: taisteluita, talonpoikien kapinoita, kansanjuhlia, perhe-elämää ja konkreettisia historiallisia tapahtumia (Taistelu Nemigalla, Vseslav Polotskin vangitseminen). Radzivillin kronikan pienoiskuvien tarkempaan tutkiskeluun on pyhittänyt yhden taideteoksensa Artemi Vladimirovitsh Artsihovski.[3].

Moskovan Akateeminen lista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen Radzivillin kronikan kopion Moskovan Akateemisen listan täydellinen nimi on ”Moskovan Hengellisen Akatemian käsikirjoitus”. Ensimmäisellä sivulla on esitetty ”Pyhä Kolminaisuus”, minkä mukaan sitä nimitetään myös Pyhän Kolminaisuuden käsikirjoitukseksi. Viimeisellä sivulla on maalattu Sergievin luostari. Vuoteen 1206 lista kertoo samalla tavalla kuin Radzivillin kronikka. Sen jälkeen tyyli ja sävy muuttuu kertoen tapahtumista vuoteen 1419 varsin itsenäisesti. Se ei toista Lavrentjevin käsikirjoituksen alkuperäistä osaa vaan kertoo varsin eri tavalla tapahtumista (lisäyksiä, toisenlaista muotoilua jne), josta näkee, että sitä on systemaattisesti muutettu.

Tekstit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näiden eroavaisuuksien perusteella A. A. Shahmatov ja M. D. Priselkov ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että Lavrentjevin käsikirjoituksen pohjan on ollut Vladimirin annaalit 1100-luvulta, missä tekstejä ei oltu vielä muuteltu kulloinkin vallalla olevien uudempien käsitysten mukaisiksi. Sen sijaan Perejaslavskin tekstit vuosilta 1214-1216 olisivat olleet Radzivillin kronikan lähteinä ja Vladimirin tekstit 1200-luvun alusta. Ne olisi tehnyt Vsevolod Jurjevich Bolshoje sekä hänen pojat Juri ja Jaroslav.[4]. Aleksei Shahmatovin päätelmän mukaan Radzivillin kronikan lähteenä olisi ollut Perejaslavlin ja Suzdalin annaalit vuosilta 1214-1216.

Ensimmäisen kerran Radzivillin kronikka painettiin kirjapainossa Pietarissa vuonna 1767. Se oli ensimmäinen painettu kronikka. Kronikan painos tehtiin kopiosta, jonka tekoon osallistuivat G. Taubert ja Ivan Barkov. Teoksessa on paljon epätäsmällisyyksiä ja lisäyksiä, kuten epäilyttäviä tietoja Tatishevin ”Venäjän historia”-kirjasta.

Vuonna 1902 Radzivillin kronikasta tehtiin valokuvaamalla musta-valkoinen teos. Tekstin tieteellinen painos, jonka aloitti M. D. Priselkov, saatiin valmiiksi puolivuosisataa hänen kuolemansa jälkeen ja valmistui vasta 1989.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Смоленск
  2. a b О списках
  3. Арциховский А. В. Древнерусские миниатюры как исторический источник. М., 1944
  4. Шахматов А. А. Исследования о Радзивилловской, или Кенигсбергской, летописи. — М., 1902

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Радзивилловская, или Кенигсбергская, летопись. — СПб., 1902. I. Фотомеханическое воспроизведение рукописи. II. Статьи о тексте и миниатюрах рукописи.(venäjäksi)
  • Радзивилловская летопись // ПСРЛ. — 1989. т. 38.(venäjäksi)
  • Радзивиловская летопись: Текст. Исследование. Описание миниатюр / Отв. ред. М. В. Кукушкина. СПб.: Глагол; М.: Искусство, 1994. Кн. 1-2. (в Кн. 1 — полное факсимильное цветное воспроизведение памятника, в Кн. 2 — полная транскрипция текста, статьи Г. М. Прохорова и Б. А. Рыбакова, искусствоведческое описание всех миниатюр).(venäjäksi)