Radiomajakka
Radiomajakka on radioaaltoja lähettävä laite, joka lähettää vakioitua radiosignaalia määritellyllä radiotaajuudella. Radiomajakan tarkoitus on ohjata ilma- ja meriliikennettä radioteitse.
Radioamatöörit käyttävät radiomajakoita testatakseen radioaaltojen etenemistä maapallon paikasta toiseen. Muun muassa ilmakehällä ja auringon säteilyllä on vaikutusta etenemiseen. Puhutaan niin sanotuista radiokeleistä.
Radiomajakoiden historia Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen ensimmäinen meriliikenteen suuntaamaton radiomajakka asennettiin 1935 Utön tornin kupeeseen. Se suljettiin vuonna 1996. Vuonna 1936 tehostettiin Helsingin meriliikenteen turvallisuutta hankkimalla Harmajaan suunnattu ja suuntaamaton radiomajakka, ensimmäinen lajissaan koko maailmassa. Jatkosodan aikana vuosina 1941–1944 Yleisradion radiomastot lähettivät automaattimorsetuslaitteilla radiomajakkasignaaleja Saksan ilmavoimien pommikoneille. Suomen viimeiset meriradiomajakat poistettiin käytöstä vuonna 1995.
Satelliittinavigoinnin kehityksen myötä radiomajakat ovat miltei menettäneet merkityksensä merenkulun suuntimavälineenä, mutta ilmaliikenteessä radiomajakat ovat edelleen laajalti käytössä. Myös lennonvarmennuksessa yleisesti käytetty toisiotutka vastaa toimintaperiaatteeltaan radiomajakkaa. Sen vastaanotinlaitetta, tutkavastaajaa, kutsutaankin myös tutkamajakaksi.