Radiodifusão Nacional da Guiné-Bissau

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rádio Libertaçãon lähetysasema kansallisen vapaustaistelun museossa Bissaussa.

Radiodifusão Nacional da Guiné-Bissau (RDN) on Guinea-Bissaun kansallinen radioyhtiö.

Yleisradiotoiminta alkoi silloisessa Portugalin Guineassa vuonna 1944. Posti- ja lennätinlaitoksen tuottama palvelu järjestettiin uudelleen vuonna 1946, jolloin se sai nimen Emissora da Guiné. Suurin osa ohjelmista oli äänitetty Lissabonissa, josta ne lähetettiin Bissauhun radiointia varten. Ohjelmat käsittelivät etupäässä emämaata ja niissä oli paljon musiikkia. Ainoa paikallisesti tuotettu ohjelma oli toivekonsertti, joka sisälsi lähinnä portugalilaisia, brasilialaisia ja kapverdeläisiä kappaleita.[1]

1950-luvulta lähtien Portugalin Guineaan lähetti ohjelmaa myös Lissabonissa toiminut Emissora Nacional de Radiodifusão, joka sai paikalliset lähetykset vastuulleen vuonna 1966[1]. Aseman ohjelmista tuli monipuolisempia ja niissä alettiin käyttää myös paikallisia kieliä. Radio sai tehtäväkseen ”psykologisen sodankäynnin” Guinean ja Kap Verden afrikkalaista itsenäisyyspuoletta PAIGC:ia ja sen radioasemaa Rádio Libertaçãota vastaan. Tavoitteen saavuttamiseksi se alkoi esittää paikallista musiikkia ja käyttää Rádio Libertaçãon tavoin kreolikieltä.[2] PAIGC:in asema aloitti toimintansa Guinean puolella rajaa sijainneesta kuorma-autosta vuonna 1964. Sen säännölliset lähetykset alkoivat Conakrysta vuonna 1967.[3]

Guinea-Bissaun itsenäistymisen jälkeen perustettu valtiollinen Radiodifusão Nacional toimi maan hallituksen äänitorvena[4]. Sen henkilöstö oli innostunutta ja ohjelmat monipuolisia, ja vuonna 1976 se sai Afrikan yleisradioliiton palkinnon Länsi-Afrikan parhaana radioasemana. Ohjelmatoiminnan alamäki alkoi vuonna 1980, mihin liittyivät myös studion ja Nhacran lähetyskeskuksen tekniset ongelmat. Tilanne parani vuosikymmenen puolivälissä. Ohjelmien yhteiskunnallista vaikuttavuutta pyrittiin lisämään muun muassa Unicefin projektien avulla. 1980-luvun lopussa Radiodifusão Nacionalilla oli Nhacrassa ULA- ja keskiaaltolähettimet, jotka kattoivat vain osan maasta. Asema kärsi vaurioita vuosien 1998–1999 sisällissodassa.[5]

Radiodifusão Nacionalin lähetykset kattavat nykyään 80 prosenttia Guinea-Bissaun pinta-alasta. Yhtiöllä on kaksi lähetysstudiota ja äänitysstudio. Bissaun lähettimien teho on 500 wattia ja Nhacran lähettimien 3,5 ja 2 kilowattia. Gabussa on 3,5 ja Catióssa 15 kilowatin lähettimet. Suunnitteilla on rikkinäisen lähettimen korvaaminen Canchungossa sekä uusien lähettimien asentaminen Bafatáan, Bubaan, Cacheuhun ja Farimiin. Yhdellä kanavalla tapahtuvissa lähetyksissä käytetään portugalia, kreolia ja 13 kansallista kieltä. Yhtiöllä on noin sata työntekijää ja sen vuosibudjetti on noin 450 miljoonaa CFA-frangia. Maan radio- ja televisioyhtiöiden yhdistämistä on odotettu jo jonkin aikaa.[6]

Guinea-Bissaun mediakentän vapautuminen alkoi vuonna 1991, ja ensimmäiset yksityiset radioasemat perustettiin vuosikymmenen puolivälissä[7]. Nykyään maassa toimii Radiodifusão Nacionalin lisäksi seitsemän yksityistä radioasemaa, 35 yhteisöradiota, vuonna 1989 perustettu kansallinen televisiokanava Televisão da Guiné-Bissau (TGB) ja neljä paikallistelevisiota[8]. 1990-luvun puolivälissä solmittujen sopimusten perusteella välitetään myös Radio France Internationalen ja Rádio e Televisão de Portugalin lähetyksiä[9].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Soares Lopes, s. 38.
  2. Soares Lopes, s. 40.
  3. Soares Lopes, s. 41.
  4. Soares Lopes, s. 42-44.
  5. Soares Lopes, s. 58–64.
  6. Soares Lopes, s. 64, 104–105.
  7. Soares Lopes, s. 44.
  8. Soares Lopes, s. 55–56, 58.
  9. Soares Lopes, s. 64.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]