RN Pompeo Magno (1941)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
RN Pompeo Magno
Aluksen vaiheet
Rakentaja CNR, Ancona
Kölinlasku 23. syyskuuta 1939
Laskettu vesille 28. elokuuta 1941
Palveluskäyttöön 24. kesäkuuta 1943
Poistui palveluskäytöstä koululaivaksi 1964
Tekniset tiedot
Uppouma 3 745 t (standardi)
5 419 t (kuormattu)
Pituus 142,9 m
Leveys 14,4 m
Syväys 4,87 m
Koneteho 110 000 shp
Nopeus 40 solmua
Miehistöä 418
Aseistus
Aseistus 8 × Ansaldo 135 mm/L45 tykkiä
8 × 37 mm ilmatorjuntatykkiä
8 × 20 mm ilmatorjuntatykkiä
8 × 533 mm torpedoputkea

RN Pompeo Magno (ital. Regia Nave Pompeo Magno) oli Italian kuningaskunnan laivaston toisen maailmansodan aikana vesille laskettu Capitani Romani -luokan kevyt risteilijä.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Capitani Romani -luokka

Alus tilattiin CNR Ansaldolta, missä köli laskettiin 23. syyskuuta 1939. Alus laskettiin vesille 28. elokuuta 1940 ja valmistui 24. kesäkuuta 1943.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus oli palveluksessa vain noin kolme kuukautta ennen Italian antautumista. Palvelusaikanaan se ehti kuitenkin osallistua kymmeneen eri operaatioon. Alus lähti 9. syyskuuta 1943 Tarantosta antautuakseen Maltalla, missä se oli 8. viirikön kanssa. Alus palasi Maltalta Tarantoon 4. lokakuuta. Se oli sodan lopun koulutus-, kuljetus- ja kotiuttamistehtävissä, kunnes se 1. toukokuuta 1948 La Speziassa poistettiin palveluksesta.[1]

Alus sai tunnuksen FV1. Maaliskuussa 1951 alus nimettiin San Giorgioksi ja se siirrettiin modernisoitavaksi. Alus palasi Italian laivaston palvelukseen ja oli hävittäjien johtoaluksena 1. heinäkuuta 1955 saakka.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Whitley, M. J. s. 144