RN Andrea Doria (1913)
| RN Andrea Doria | |
|---|---|
 RN Andrea Doria |
|
_crowned.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | La Spezia, Italia |
| Kölinlasku | 24. maaliskuuta 1912 |
| Laskettu vesille | 30. maaliskuuta 1913 |
| Palveluskäyttöön | 13. kesäkuuta 1916 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1958 |
| Loppuvaihe | romutettu |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
22 956 t (standardi) 24 729 t (kuormattu) |
| Pituus | 168,96 m |
| Leveys | 28,03 m |
| Syväys | 8,58 m |
| Koneteho | 30 000 shp |
| Nopeus | 21 solmua (39 km/h) |
| Miehistöä | 1 233 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
13 × 305 mm tykkiä 16 × 152 mm tykkiä 13 × 76 mm tykkiä 6 × 76 mm ilmatorjuntatykkiä 3 × 450 mm torpedoputkea |
RN Andrea Doria (ital. Regia Nave Andrea Doria) oli Regia Marinan eli Italian kuningaskunnan laivaston Andrea Doria -luokan taistelulaiva molemmissa maailmansodissa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Andrea Doria -luokka (taistelulaiva)
Alus tilattiin La Spezian laivastontelakalta, missä köli laskettiin 24. maaliskuuta 1912. Alus laskettiin vesille 30. maaliskuuta 1913 ja valmistui 13. kesäkuuta 1916.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen maailmansodan aikana Andrea Doria oli ainoastaan 70 operatiivista tuntia palvelusta, joista yksikään ei ollut varsinaisesti hyökkäyksellistä toimintaa[2]. Marraskuusta 1918 heinäkuuhun 1919 alus oli Tarantossa ollen välillä 10. marraskuuta 1918 - 19. helmikuuta 1919 Korfulla. Se lähti 4. heinäkuuta 1919 Konstantinopoliin, jossa se oli tärkein ympärysvaltojen alus 9. heinäkuuta - 9. marraskuuta. Tuona aikana se teki ainoan purjehduksensa Mustallamerellä Sevastopoliin 24. lokakuuta - 1. marraskuuta, minkä jälkeen alus palasi Tarantoon ja edelleen huollettavaksi La Speziaan.[3]
Vuonna 1920 alus oli ainoa Italian laivaston palveluksessa ollut taistelulaiva, kun muiden alusten miehistöt oli pääosin siirretty kuljettamaan Ranskasta Saksan keisarikunnan laivaston sotakorvauksena luovuttamia sotalaivoja. Alus osallistui siirtoihin marraskuusta 1920 tammikuuhun 1921 ollen Fiumessa, josta käsin se valvoi Rapallon sopimuksen toteuttamista. Se osallistui loukkuun jääneiden Italian laivaston alusten vapauttamiseen 24. joulukuuta, mutta alus ei käyttänyt tykistöään ennen kuin 26. joulukuuta ampuessaan kolme 76 millimetrin yhteislaukausta kapinoivaan hävittäjä Esperoon, joka vaurioitui tulituksessa pahoin. Myöhemmin samana päivänä alus tulitti D'Annunzion päämajaa ampuen alueelle kaksi kuuden tuuman kranaattia, jotka haavoittivat D'Annunziota. Kapinalliset antautuivat 31. joulukuuta.[3]
Alus osallistui 1923 Korfun operaatioon ja vieraili Espanjassa. Alus oli 16. tammikuuta 1925 Lissabonissa laivastovierailulla osallistuen Vasco da Gaman kuoleman 400-vuotisjuhlallisuuksiin. Palattuaan alus siirrettiin huollettavaksi La Speziaan, jonne se saapui 7. helmikuuta.[3]
Kesäkuussa Andrea Doria palasi palvelukseen. Alus lähti 5. marraskuuta hävittäjälaivueen saattamana Lerokselle, koska italialaiset evakuoitaisiin Lähi-idästä Syyriassa puhjenneiden Ranskan vastaisten kahakoiden seurauksena. Alus osoittautui kuitenkin tarpeettomaksi viipyen Leroksella 12. joulukuuta saakka. Alus jatkoi rauhan ajan palvelustaan Välimerellä, kunnes se siirrettiin elokuussa 1932 Tarantossa reserviin vajaalle miehistölle.[3]
Alus lähti 26. maaliskuuta 1937 La Speziasta modernisoitavaksi Triesteen, jonne se saapui 30. maaliskuuta. Alus poistettiin palveluksesta 8. huhtikuuta siirrettäessä se Triestessä Cantieri Riuniti dell'Adriaticon telakalle. Se ei palannut palvelukseen ennen toisen maailmansodan alkamista.[3]
Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Andrea Doria palasi 26. lokakuuta 1940 palvelukseen liitettynä 5. taistelulaivaviirikköön Tarantoson. Alus ei ollut edelleenkään täysin palveluskelpoinen Britannian kuninkaallisen laivaston ilmavoimien iskiessä Taranton laivastotukikohtaan. Se kuitenkin siirrettiin 12. marraskuuta hyökkäyksen seurauksena Napoliin ja edelleen La Speziaan, jonne se saapui 15. marraskuuta täydentämään miehistön koulutusta.[4]
Joulukuussa alus osallistui ensimmäiseen varsinaiseen operaatioonsa sodan aikana lähtiessään Vittorio Veneton kanssa merelle kohdatakseen Britannian laivaston operaatio Excessin saattueen. Taistelulaivat eivät kuitenkaan kohdanneet saattueita, vaan ne palasivat 11. joulukuuta La Speziaan. Helmikuussa alus lähti Italian laivasto-osaston mukana merelle kohdatakseen Britannian laivaston Force H:n, joka oli matkalla tulittamaan Genovaa. Osastot eivät kuitenkaan kohdanneet toisiaan, joten italialaiset palasivat Napolin kautta La Speziaan.[4]
Elokuussa Andrea Doria palasi Tarantoon, mistä se lähti 13. helmikuuta suojatakseen Benghaziin matkannutta saattuetta M41. Se palasi satamaan seuraavana päivänä. Alus osallistui vastaavaan operaatioon M42 17.-19. joulukuuta, kun se oli kaukosuojausosastossa Littorion ja Giulio Cesaren sekä kahden raskaan risteilijän ja kymmenen hävittäjän kanssa. Osasto kohtasi Britannian kuninkaallisen laivaston ratkaisemattomana päättyneessä ensimmäisessä Syrtinlahden taistelussa.[4]
Kolme italialaista saattuetta lähti 3. tammikuuta 1942 Messinasta ja Tarantosta operaatiossa M43, jolloin Andrea Doria, Littorio ja Giulio Cesare, kaksi raskasta risteilijää ja kahdeksan hävittäjää muodostivat jälleen kaukosuojausosaston. Saattue ei kohdannut vihollista ja 5. tammikuuta alus palasi kaukosuojausosaston mukana Tarantoon. Aluksella oli jo matkan alkaessa havaittu ohjauksessa vikaa ja operaatio jäikin sen viimeiseksi ennen Italian antautumista.[4]
Maaliskuusta alkaen alus oli lähinnä ankkurissa palveluksesta poistettuna. Tähän vaikutti aluksen heikon kunnon lisäksi akuutti polttoainepula. Alus lähti 9. syyskuuta 1943 Maltalle, jossa se oli internoituna 8. kesäkuuta 1944 saakka. Alus vapautettiin lähtemään Augustaan ja Syrakusaan, mutta se pääsi palaamaan Taratoon vasta 14. maaliskuuta 1945.[5]
Sodan päätyttyä Andrea Doria siirrettiin Syrakusaan, missä se oli 13. joulukuuta saakka, jolloin sen huolto aloitettiin Tarantossa. Palvelukseen palattuaan alus palveli laivaston lippulaivana lukuun ottamatta jaksoja, jolloin lippulaivana oli sen sisaralus Giulio Cesare 10. marraskuuta 1949 - 9. joulukuuta 1950 ja 9. maaliskuuta 1951 - toukokuu 1953.[6]
Lopulta alus siirrettiin tykistön sekä muiden erikoisalojen koululaivaksi Tarantoon, kunnes se poistettiin palveluksesta 16. syyskuuta 1956. Alus poistettiin kirjanpidosta 1. marraskuuta samana vuonna. Se romutettiin La Speziassa.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Hore, Peter: Battleships of World War I. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-377-3. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: Conte di Cavour -luokka – Seuraaja: Caracciolo -luokka |