R-36

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dnepr rocket lift-off 1.jpg

R-36 Tsiklon on Neuvostoliitossa kylmän sodan aikana suunniteltu mannertenvälisten ballististen ohjusten (ICBM) perhe.

Alkuperäinen vuosina 19671979 palvellut R-36 (8K67) sai NATO-koodinimen SS-9 Scarp. Paranneltu R-36M, jota tuotettiin malleina 15A14 ja 15A18, sai nimen SS-18 Satan. R-36-rakettia on käytetty ydinohjusroolin lisäksi mm. tappajasatelliitin ja FOBS:in kantorakettina. Kantorakettina käytettyä R-36-ohjusta on NATO-maissa kutsuttu myös nimellä F-1-raketti.

Ohjuksesta on kehitetty Tsyklon-kantorakettiperhe. Siihen kuului mm. Tsyklon 2-kantoraketti, joka oli käytössä vuodet 1969-2006, Tsyklon 3-kantoraketti, jonka käyttö Venäjällä päättyi vuonna 2009. Ukraina on kehittänyt sen pohjalta Tsyklon 4-kantorakettia.

R-36 Tsiklon (Tsyklon)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

R-36:ta tankataan toukokuussa 1984

R-36 on kaksivaiheinen ohjus, joka käyttää varastoitavaa nestemäistä UDMH-polttoainetta (1,1-dimetyylihydrasiini) ja dinitrotetraoksidia (N2O4) hapettimena. Ensimmäisessä vaiheessa on rinnakkain neljä moottoria, jotka antavat 4,5 MN työntövoiman. Toisessa vaiheessa on yksi moottori, jonka työntövoima on 755 kN.


R-36 /SS-9 Scarp ja FOBS[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjuksen versiot #1 ja 2 kuljettivat yhden 5 megatonnin tai 10 megatonnin ydinkärjen (jonka paino on vastaavasti 3 950 kg tai 5 825 kg). Ohjusversio 4 (R-36P, 6 000 kg) kuljettaa kolme ydinasetta MIRV-kärjessä. Ohjusversio 3 (R-36O, GRAU-koodi 8K69) vei 5 megatonnin ydinkärjen matalalle LEO-radalle. Se oli kokeellisen FOBS-järjestelmän (engl. Fractional Orbital Bombardment System) perusta - FOBSia ei otettu ikinä käyttöön. R-36M kantoi yhden 20 megatonnin tehoisen kärjen tai kymmenen MIRV-kärkeä à 550–750 kilotonnia, kokonaisuudessaan 8800 kg asekuorman. Näin se oli maailman tehokkain ballistinen ohjus.

Kaikki R-36:n versiot suunniteltiin laukaistaviksi siiloista. R-36M asennettiin 39 metriä syvään siiloon. Ohjus ammutaan siilosta hitaasti palavalla mustaruutipanoksella ja männällä ja sen päämoottorit syttyvät vasta raketin olleessa 10 metrin korkeudella ilmassa. Näin siilo säästyy vaurioilta ja se voidaan ladata ja laukaista uudelleen ennen kostoiskun saapumista. Tämä on valtava taktinen etu.

R-36:n kehitystyö alkoi Mihail Jangelin johtamassa suunnittelutoimisto OKB-586:ssa (sittemmin Južnoje) Dnepropetrovskissa Ukrainan neuvostotasavallassa vuonna 1962 R-16-ohjelman perusteella. Kevyt-, raskas- ja kiertorataversioita testattiin 1962–1966, jolloin ohjukset tulivat käyttöön. MIRV-version kehitystyö alkoi 1970 ja se koelaukaistiin seuraavana vuonna.

R-36M/SS-18 Satan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1969 aloitettiin R-36M:n kehitystyö luultavana tavoitteena ensi-iskukapasiteetti Yhdysvaltain LGM-30 Minuteman -siilojen ja tulenjohdon tuhoamiseksi ennen vastaiskun mahdollisuutta. R-36M käytti massiivista 12 Mt kärkeä ja se voitiin laukaista 10 600 km:n päähän. Ensimmäinen koelaukaisu 1973 epäonnistui. Ohjus otettiin viimein käyttöön joulukuussa 1975. Uusi versio sai NATO-koodinimen SS-18 Satan. Ohjus on itse käynyt läpi kuusi kehitysvaihetta. Ensimmäiset käyttöön otetut ohjukset poistettiin 1984. Viimeisin R-36M-2 "Voidohad" otettiin käyttöön elokuussa 1991.

Ennen Neuvostoliiton hajoamista 1991, R-36M-siiloja oli käytössä 308. Näistä 204 jäi Venäjän federaation alueelle ja 104 Kazakstaniin. Seuraavina vuosina Venäjä vähensi siilojen määrän 154:een START I:n mukaisesti. Kaikki Kazakstanin ohjukset deaktivoitiin 1995 mennessä. START II:n mukaisesti kaikki ohjukset piti poistaa käytöstä, mutta sitä ei ratifioitu.

Venäjän asevoimat on poistanut tasaisesti R-36M-ohjuksia palveluksesta niiden käyttöiän ylittyessä. Vuoden 2005 keskivaiheilla 85 ohjusta oli käytössä. Kaikki R-36MUTTH-ohjukset, puolet niiden lukumäärästä, poistetaan käytöstä 2007–2009. Uusimmat R-36M tai RS-20V-mallin ohjukset säilyvät käytössä vuoteen 2014–2016.

Ukrainalainen Južnoje-suunnittelutoimisto muuttaa RS-20-raketteja Dnepr-kantoraketeiksi.


R-36 (SS-9 Scarp)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoitetut R-36 ohjuksen muunnelmat[1]
Järjestelmä: R-36 R-36 R-36O R-36O
GRAU-nimitys: 8K67 8K67 8K6) 8K67P
Läntinen ja/tai
NATO-nimitys:
SS-9 Scarp Mod 1 SS-9 Scarp Mod 2 SS-9 Scarp Mod3,F-1r FOBS SS-9 Scarp MRV
Sijoitettu: 1967-? 1967 1968 1970
Sijoitettu enintään: ? ? ? ?
Pituus: 32,2 m 31,7 3,6-34,5 32,2
Läpimitta: 3,00 m 3,00 m 3,00 m 3,00 m
Laukaisupaino: 183,900 kg 179000 -183890 kg 180000 183900
Ydinkärkien luku: 1 1 1 3
Ydinkärjen voima: 12-18 (läntiset)/

5 Mt (venäläiset lähteet)

18-25 /10 1-3/5 1-5?
Kantomatka: 11 200 km 15 200-15 500 km 40 000 km 10 200-12 000 km
CEP: 1,300-1,900 (venäläiset)/

900-920 (läntiset)

1300-1900/920 1100/1800-5500 1340-1970/1850

R-36M:n (SS-18 Satan)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoitetut R-36M:n muunnelmat[2][3][4]
Järjestelmä: R-36M R-36M R-36M R-36MUTTKh R-36M2 Voevoda R-36M2 Voevoda
Sopimusnimitys: RS-20A RS-20A1 RS-20A2 RS-20B RS-20B RS-20V
GRAU-nimitys: 15A14 15A14 15A14 15A18 15A18 15A18M
NATO-nimitys: SS-18 Satan Mod 1 SS-18 Satan Mod 2 SS-18 Satan Mod 3 SS-18 Satan Mod 4 SS-18 Satan Mod 5 SS-18 Satan Mod 6
Sijoitettu: 1974–1983 1976–1980 1976–1986 1979–2005 1988–Present 1991–2009
Sijoitetu enintään: 148 10 30 278 104 58
Pituus: 32.6 m 32.6 m 32.6 m 36.3 m 36.3 m 34.3 m
Läpimitta: 3.00 m 3.00 m 3.00 m 3.00 m 3.00 m 3.00 m
Laukaisupaino: 209,600 kg 209,600 kg 210,000 kg 211,100 kg 211,100 kg 211,100 kg
Ydinkärkien luku: 1 8 1 10 10 1
Ydinkärjen voima: 18-20 Mt 0.5-1.3 Mt 24-25 Mt 0.55 Mt 0.55-0.75 Mt 20 Mt
Kantomatka: 11,200 km 10,200 km 16,000 km 16,000 km 11,000 km 16,000 km
CEP: 1000 m 1000 m 1000 m 920 m 500 m 500 m


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]