Pääskykahlaaja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pääskykahlaaja
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Lari
Heimo: Pääskykahlaajat Glareolidae
Suku: Pääskykahlaajat Glareola
Laji: pratincola
Kaksiosainen nimi

Glareola pratincola
(Linnaeus, 1766)

Katso myös

  Pääskykahlaaja Wikispeciesissä
  Pääskykahlaaja Commonsissa

Pääskykahlaaja.
Pääskykahlaajan munia.

Pääskykahlaaja (Glareola pratincola) on Suomessa harvoin vieraileva muuttolintu, entiseltä nimeltään kahlaajapääsky. Ensimmäinen havainto on vuodelta 1984, sen jälkeen havaintoja on vuosilta 1989, 1992 ja 1998. Lisäksi on havaintoja Glareola-lajeista, jotka ovat jääneet määrittämättä lajilleen.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääskykahlaajalla on harmaanruskea selkä ja pää, vaalea vatsa ja ruskeat siivet, joiden lenninsulat ovat tummemmat. Siiven alapinta on kastanjanruskea - tärkein ero aropääskykahlaajaan. Jalat ovat lyhyet, siivet pitkät ja pyrstö haarainen. Kahlaajaksi nokka on harvinaisen lyhyt.

  • Pituus: 22-27 cm
  • Siipien kärkiväli: 50 cm
  • Paino: 60-95 g

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välimeren ympäristöstä Pakistaniin, Afrikka. Nimirotu talvehtii eteläisessä Afrikassa, ja harhautuu joskus harvoin myös Suomeen.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasaiset, kuivat avomaat, kuten arot ja viljelysmaat.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesii yhdyskunnissa, jotka kooltaan tavallisesti pieniä, alle 20 parin, mutta joskus jopa 100 paria. Tosinaan yhdyskunnissa pesii myös aropääskykahlaajia. Pesä on maassa, joko valmiissa maakolossa tai linnun itsensä raaputtamassa kolossa. Munii tavallisesti 3 munaa, joita molemmat puolisot hautovat yhteensä 18 vrk. Sukukypsä 1-vuotiaana.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka pääskykahlaaja luetaan kahlaajiin, se sieppaa pääosan syömistään hyönteisistä lennosta. Syö etupäässä heinäsirkkoja, pistiäisiä, termiittejä y. isokokoisia hyönteisiä. Huonolla säällä se poimii hyönteisiä ja matoja myös rantasoran seasta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Glareola pratincola IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.5.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hongell, Harri 1986: Kahlaajapääsky (Glareola pratincola) ja arokahlaajapääsky (Glareola nordmanni) - maistuis varmaan sullekin. - Lintumies 5.1986 s. 244-247. LYL.
  • Pääskykahlaaja Lintukuva-verkkopalvelussa