Pyhän Hengen kaste

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ensimmäisenä helluntaina Jeesuksen opetuslapset saivat Pyhän Hengen kasteen. Italialaisen Tizianin maalaus aiheesta on 1500-luvulta.

Pyhän Hengen kaste eli henkikaste on kristillisen teologian käsite, joka tarkoittaa uskoon tulemisen eli uudestisyntymisen jälkeen koettavaa ns. toista siunausta eli toista armon tekoa.[1][2] Käsite perustuu ennen kaikkea kahteen Raamatun kohtaan. Ensimmäisessä niistä Johannes Kastaja sanoo: "Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella."[3] Toisessa kohdassa Jeesus puolestaan sanoo: "Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää."[4]

Uudestisyntymisessä ihminen syntyy Pyhästä Hengestä (Joh. 3:5–8), mutta Pyhän Hengen kasteessa hän täyttyy Pyhällä Hengellä (Ap.t. 2:4; Ef. 5:18). Pyhän Hengen kasteen eli Hengellä täyttymisen tarkoituksena on antaa kristitylle voima toteuttaa Herransa antamaa lähetyskäskyä eli viedä evankeliumia eteenpäin (Matt. 28: 18–20; Mark. 16:15–18).[5] Jeesus sanoo: "Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka."[6]

Pyhällä Hengellä täyttymisen tunnusmerkkinä pidetään usein kielilläpuhumista (Ap.t. 2:4[7]), näin etenkin helluntaiherätyksen piirissä.[8][9] Toisinaan henkikasteen tärkeimpänä merkkinä nähdään rakkaus (Room. 5:5; Gal. 5:22; 1. Kor. 12:31; 1. Kor. 13).[10] Molemmille näkemyksille voi löytää tukea apostoli Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille, jossa puhutaan paljon ns. karismoista eli Pyhän Hengen armolahjoista (jollainen myös kielilläpuhuminen on) sekä rakkaudesta kaikkein tärkeimpänä kristillisenä hyveenä.

Henkikaste on tullut tunnetuksi erityisesti helluntaiherätyksen ja sittemmin myös karismaattisen liikkeen piirissä. Aiemmin, esim. 1800-luvun yhdysvaltalaisessa pyhitysliikkeessä, Pyhän Hengen kaste määriteltiin yleensä toisella tavoin; sen nähtiin liittyvän yleisemmin kristittyjen uudistumiseen ja pyhitykseen.[11]

  1. Bonnke, Reinhard: Neljä avainta, s. 43–65. Aika Oy, 1995.
  2. Juuret ja syntyvaiheet Suomen Helluntaikirkko. Arkistoitu 12.1.2018.
  3. Luuk. 3:16
  4. Ap.t. 1:5
  5. Lusa, Teijo-Kalevi: Ehtoosade – Sata vuotta Pyhän Hengen työtä, s. 159, 168. Kuva ja Sana, 2006.
  6. Ap.t. 1:8
  7. Ap.t. 2:4
  8. Horton, Harold: Pyhän Hengen lahjat, s. 106. RV-Kirjat, 1982.
  9. Antturi, Kai – Kuosmanen, Juhani – Luoto, Valtter: Helluntaiherätys tänään, s. 83–84. RV-Kirjat, 1986.
  10. Brofeldt, Pekka: Hengen uudistus. Kristillisen seurakunnan alku. Ristin Voitto, 1938.
  11. Liardon, Roberts: Jumalan kenraalit, s. 110–114. Uskon Sanan Kustannus Oy, 2005.