Pyhäjärven saha

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyhäjärven saha syksyllä 2007.

Pyhäjärven Saha (Partolan Ångsåg och Kvarn[1]) on Pirkkalassa vuosina 18871955 toiminut sahalaitos. Se työllisti parhaimillaan liki 170 henkilöä. Saha tuotti lankkua, lautoja, paneeleita, piirua, listoja ja sen puusepänverstas ikkunoita ja kiintokalusteita. Kiintokalusteet verstas Tampereelle Tuulensuun taloon ja Hotelli Tammeriin toimitettiin juuri tämän sahan puusepänverstaalta. Purkutyöt alueella aloitettiin 2008.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahan perusti Elieser Johansson[1] Pyhäjärven rannalle Partolaan 1880-luvun loppupuolella nimellä Pyhäjärven Höyrysaha. 1891 se paloi ja ajautui lopulta konkurssiin. Seuraavien vuosien aikana omistaja vaihtui useasti, kunnes Alfred Selin osti laitoksen 1905. Vuonna 1912 yritys muutettiin osakeyhtiöksi nimellä Pyhäjärven saha osakeyhtiö, ja pian työntekijämäärä nousi yli viidenkymmenen. Vuonna 1924 tulipalossa tuhoutuivat kuivaamo, varastorakennus ja työväen asuinrakennus. 40 ihmistä ja kodittomaksi ja yksi kuoli. Seuraavana vuonna sahan työntekijät aloittivat lakon, joka päättyi vasta huhtikuussa 1926. 1930-luvulla alkanut taloudellinen syöksykierre pienensi huomattavasti työntekijämäärää ja johti useisiin omistajanvaihdoksiin. Enimmillään työntekijöitä oli 168[1]. Rauma Oy:n ja Raahe Oy:n yhdistyessä 1942 saha sulautettiin yritykseen. Sodan jälkeen toiminta alkoi katkonaisesti, mutta aika oli jo ajanut pienten sisämaan sahojen ohi. Lopullisesti toiminta päättyi 1955, jonka jälkeen Pirve Oy aloitti virvoitusjuomien pullottamisen tehtaan konttorirakennuksessa. Sahan rakennukset jäivät kuitenkin pian tyhjilleen.

Sahalaitoksen ympärille kasvoi nopeasti aktiivinen asuinympäristö. Työntekijät asuivat Vähämäen rinteellä nykyisen Naistenmatkantien varrella, Pakkalankulmalla tai sahan rakennuttamissa vuokrataloissa Partolassa. Sahan välittömässä läheisyydessä oli kaksi kauppaa ja ruokala-kahvila.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hillukka, Jouko: "Pyhäjärven saha" kirjasta Pitkin poikin Pirkkalaa, s. 192–196.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Partola Pirkkala. Arkistoitu 26.5.2013. Viitattu 6.1.2015.