Punainen torni (Pärnu)

Punainen torni
vir. Punane torn
Pärnun Punainen vankitorni elokuussa 2011
Osoite	Hommiku 11, Pärnu, Viro
Sijainti	Pärnun vanhakaupunki
Koordinaatit	58°23′06″N, 024°30′10″E
Rakennustyyppi	kaupunginmuurin torni
Valmistumisvuosi	1400-luku
Rakennuttaja	Liivinmaan ritarikunta
Omistaja	Pärnun kaupunginhallitus
Käyttäjä	Pärnun kaupungin museo
Runkorakenne	maakiviä
Julkisivumateriaali	tiili
Korkeus	12,5 metriä
Kerrosluku	2 maanpäällistä + 1 maanalainen
Tilavuus	638 m³
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Punainen torni (vir. Punane torn) on 1400-luvulla rakennettu puolustus- ja vankitorni keskiaikaisen kaupunginmuurin kaakkoiskulmassa Pärnussa, Virossa.

Pärnun vanhassa kaupungissa sijaitseva Punainen torni on käytännössä muurin ainoa säilynyt rakennus ja kaupungin yksi tärkeimmistä historiallisista maamerkeistä. Tämä satama- ja hansakaupungin Uuden-Pärnun aikainen arkkitehtoninen muistomerkki on nykyisin kaupungin vanhin ja kuuluu Viron kansalliseen kulttuurimonumenttien rekisteriin 10.8.1998 lähtien.

Sijainti ja nimi

Punainen torni sijaitsee 136,4 hehtaarin kokoisella Pärnun vanhankaupungin ja lomakohteen perintösuojelualueella. Tällä hetkellä rakennus on Pärnun kaupunginhallituksen omistuksessa ja sitä käytetään joskus matkamuistomyymälänä, kaupungin käsityöläisten työpajana ja joskus kaupungin museon näyttelypaikkana.

Lyhyesti Punaisesta tornista

Elsbet Parekin v. 1970 kirjoittaman Punaisen tornin historiallisten taustatietojen mukaan Pärnun keskiaikaisista puolustuslinnoituksista jäljellejääneen tornin nimi oli ”de Rode thorn” tai ”Rode vangen thorn”. Ensimmäinen maininta nimestä on vuodelta 1543 ja todennäköisesti torni sai sen tuonaikaisen sisä- ja ulkopuolen punatiilisen verhoilun ansiosta. Vanhin kirjallisten tietojen lähde on kaupunginjohtajan Barenfeldin vuonna 1543. perustettu perimys- tai perimäkirja (vir. pärusraamat), jossa vuosina 1543-1674 torni mainitaan toistuvasti, viisi kertaa Punaisena vankilatornina ja 4 kertaa nimellä Punainen torni. Tornia käytettiin rikollisten pidätyskeskuksena t. vankilana vuosisatojen ajan 1500-luvun perimyskirjassa toistuvasta nimestä ”vangenthorn” päätellen. E. Parekin mukaan samaa nimeä käytetään edelleen baltiansaksalaisen arkkitehtuuritutkijan Karl von Löwis of Menarin teoksessa ”Burgenlexikon für Alt-Livland. Mit 24 Plänen und 56 Ansichten” koskien Vanhan Liivinmaan linnoituksia, jossa tämä pyörötorni kuuluu v. 1640, 1668 ja 1696 aikaiseen kaupunkikaavaan, samoin asiakirjakansiossa Ruotsin hallituskauden loppupuolella ja Suuren Pohjan sodan aikana.

Muistomerkin kuvaus ja historialliset kunnostukset

Uuden-Pärnun ja Liivinmaan ritarikunnan ainoan merisataman puolustukseksi rakennetun kaupunginmuurin kanssa samanaikaisesti nousseen tornin sisä- ja ulkopinta on tiiltä ja muurauksen ydin e. runko maakiviä. Torni suunniteltiin pohjapiirustukseltaan pyöreäympyräiseksi rakennukseksi ja sen puolustustarkoituksiin käytettävien kerrosten alakertaan muonavarasto tai vankila. Joidenkin lähteiden mukaan sellaisen tornimallin esimerkkinä pidetään Tallinnan kaupunginmuurien v. 1371 rakennettua Pitkää Hermannia. Tornia on kuvattu kolmikerroksiseksi puisine välikattoineen, koska 1700-luvun lopulla tornilla on vankila- ja kaksi puolustuskerrosta. Tietoja aikaisemmasta tilanteesta antaa kuitenkin v. 1624 suoritettu tarkistus, jolloin kaupungin aseistuslaskennan yhteydessä huomautetaan, että tornissa tykit sijaitsevat kolmessa kerroksessa. Tornin alakertaa ei voi pitää tykkien sijaintipaikkana, koska siinä puuttuvat ampuma-aukot. Näin voi olettaa, että tornilla on ollut neljä kerrosta ja neljäs kerros on joko tuhoutunut tai se saattoi olla avoin tasanne. Tornia käytettiin puolustusrakennuksena niin Liivin sodan aikaisten kuin v. 1575 Venäjän, v. 1577 ristiretkeläisten ja v. 1582 Puolan piirityksien aikana.

Vuosina 1617–1710 Pärnusta tuli ruotsalainen linnoitus. Tähän mennessä keskiaikainen torni oli jo lakannut täyttämästä puolustuslinnakkeen vaatimuksia. Uudet hallitsijat kuitenkin suuntasivat pyrkimyksiään puolustusrakenteiden vahvistamiseen ja osa vanhoista rakennuksista purettiin, vain luoteis-koillisalue ja Punainen torni jätettiin jäljelle. Tunnetun asiantuntijan Eric Dahlbergin suunnittelemat puolustuskiinteistöt kasvattivat linnoituksen alueen 2,5 kertaiseksi. Muurit ja tornit korvattiin maavallien vahvistamilla bastionijärjestelmillä, mikä oli sopivampi suojautumistapa tykistöiltä. Punainen torni muutettiin vankilaksi.

Vankila että varasto sijaitsivat alemmassa maanalaisessa kerroksessa. E. Parekin kirjelmän mukaan arkistotiedostoon vuodelta 1770 tämän kerroksen korkeudeksi ennen kunnostustöitä oli merkitty 20 jalkaa (n. 6 metriä), seinien paksuudeksi 7 jalkaa (2,1 m) ja tilan halkaisijaksi yli 2 syltä 5 jalkaa (n. 5,80 m). Kerrokseen oli viisi erillistä oviaukkoa. Toinen ja kolmas kerros puisine välikattoineen olivat puolustustoiminnan käytössä. Toisen e. maanpäällisen kerroksen seinämuuraus on 6 jalkaa (1,8 m) paksu, sisätilan halkaisija on 3 syltä 1 jalka (n. 6,7 m) ja korkeus 11 jalkaa (n. 3,35 m), siinä on takka ja ilma-aukko. Kolmas kerros on 20 jalkaa korkea, halkaisijalta 3 syltä 3 jalkaa ja seinämuurauksen paksuus 5 jalkaa, tässä on takka ja ikkuna. Tornin sisäinen kokokorkeus ennen laajennusta oli 51 jalkaa (15,54 m).

E. Parekin mukaan asiakirja raatihuoneen jäsenten vierailusta Punaisessa tornissa sijainneessa kaupunginvankilassa vankien paon yhteydessä vuonna 1706 keskikerroksen huoneessa on ollut oviaukko "salaiselle käytävälle" e. kierreportaille rakennuksen pohjoispuolisten seinien välissä. Portaat saattoivat johtaa perustuksesta korkeimpaan kerrokseen asti, mutta portaista vangit olivat paenneet ylempään kerrokseen ja sieltä laskeutuneet ikkuna-aukosta alas. Aikoinaan Pärnun museon johtajana toiminut Ed. Bliebernicht on kuvannut vielä aikaisempaa pakoa. Kaupunginvaltuuston pöytäkirjassa vuodelta 1695 todetaan, että Punaisesta tornista on paennut kolme vaarallista rikollista. Yhden rikollisista kuvattiin paenneen poistamalla seinämuurauksen oven saranoista. Tässä tornissa jotkut Jemeljan Pugatšovin kansannousuun osallistuneet suorittivat rangaistuksensa, samoin kuin ikuisesti silloiseen Pernoviin karkotettu Donin kasakka-armeijan sotapäällikkö Stepan Danilovitš Efremov. Sitten päätettiin vahvistaa tornin katto kaksi- tai kolmekertaisilla hirsillä, lujittaa palkit ja ovien saranoiden kiinnityksiä. Pakoa toistettiin. Vartioinnin järjestäminen pyörötorniin ilman sivutiloja osoittautui vaikeaksi. Vankilana käytetyn tornin jatkolaajennus kävi välttämättömäksi.

Kunnostus- ja laajennustöiden yhteydessä huomiota kiinnitettiin lämmitysjärjestelmiin ja lisättiin valoaukkoja ja niiden jälkeen päävankila oli massiivinen kivirakenne, jossa oli kaksi kerrosta ja puiset välikatot ja tornissa oli tuuliviiri. Sen ylin kerros oli halkaisijaltaan 21 jalkaa ja sen korkeus 9 jalkaa. Alempi kerros 18 jalkaa ja 10 jalkaa korkeaa. Rakennusmestarin J.H.Heyerin suunnittelun mukaisten laajennustöiden yhteydessä vuonna 1783 tornin korkeutta laskettiin 12 jalan (n. 3,66 m) verran, seinien välinen portaikko suljettiin, rakennettiin uunit ja kolmanteen kerrokseen kupolikatto. Lisäksi tontille rakennettiin sivurakennus manttelisavupiippuineen.

Napoleonin sotien jälkeen 1800-luvun alussa Liivinmaan kuvernementin keisarillinen hallitus ilmoitti 25. kesäkuuta 1818 päivätyllä kirjeellä Pärnun kaupunginvaltuustolle, että hänen majesteettinsa on päättänyt parantaa vankien elinoloja. Tämän tavoittamiseksi Pärnun Punainen torni on hylättävä vankilana osittain sen epäterveellisyyden, osittain rakennustyypin vuoksi, kun mm. 2. kerroksessa vankeja varten on vain kylmä himmeä huone. Tuonaikainen pormestari Oskar Brackmann kuvasi tornin kaksikerroksiseksi, jossa jokaisessa kerroksessa on yksi huone, jonka halkaisija on 2/2 syltä. Vaikka vankila on kunnostettu, se on silti kostea ja pimeä sen lisäksi, että rakennusta ympäröivät omakotitalot ja vartiointia on vaikea järjestää. Pormestari ehdottaa entisen vankilan ja ikivanhan tornin mukauttamista kaupungin arkistoksi. Joulukuun 19:ta päivänä 1892 rakennushankkeen kokonaiskustannukseksi vahvistettiin 3228,27 ruplaa ja tornia kunnostettiin rakennusmestarin A.Kleinin johtamana 6. elokuuta 1893 saakka. Tiedot remontista vahvistavat, että niin nykyinen sisustus kuin seinäaukot ovat vuodelta 1892. Punaisen tornin käytöstä vankilana luovuttiin lopulta vuonna 1892. Punainen torni on 12,5 metriä korkeaa ja sen halkaisija on noin 9,7-10,4 metriä. Sen toisen kerroksen 2,05 metrin paksuisissa ulkoseinissä on 3 ampuma-aukkoa ja kolmannen kerroksen 1,6 metrin paksuisissa 2 ampuma-aukkoa.

Muistomerkki nykyaikana

Nykyvuosituhannella vuodesta 1908 lähtien tornia on käytetty erilaisiin tarkoituksiin, mm. varastotilana, joidenkin laitosten arkistona, myymälänä ja nuorten partiolaisjärjestön kerhona. E. Parekin kirjelmässä mainitaan neuvostoaikaisessa kaupunkibudjetissa käytössäolleista vuosittaisista pienehköistä rahoituksista historiallisen tornin ylläpitoon, mutta torni nykyisen korkeutensa ansiosta näyttää edelleen pikkuruiselta eikä sille löydy paikkaa kaupunkikuvassa. Kirjoittajan mielestä vuonna 1892 jälleenrakennuksen yhteydessä ulkoseinään hakatut ikkunat vääristävät tornin ulkonäköä ja uudelleenkunnostuksen lopputuloksena pitää olla torni vuodelta 1783 e. ennen laajennusta. Vuosina 1973-1980 torni entisöitiin Pärnun haaramuseon käyttöön. Yhdenkään kunnostushankkeen yhteydessä tornin punatiiliverhoilua ei palautettu.

Punainen torni 15. lokakuuta 2008

Rakennusrekisterin mukaan tornia käytetään pääasiassa kahvilana, baarina tai ruokailupaikkana. Siinä on ollut lasinpuhallustyöpaja, näyttelygalleria ja käsityöliike, jossa on esillä matkamuistoja ja kansallisia käsitöitä, tornin pihalla järjestetään joka kesä hansamessuja, työhuoneita ja kulttuuritapahtumia.

Huhtikuussa 2004 kaupunginhallitus järjesti tarjouskilpailun pitkään tyhjillä pysyneen Pärnun vanhimman kulttuurimonumentin vuokralaisen löytämiseksi ja sai yhden tarjouksen. Oikealle vuokralaiselle oli edellytyksinä, että hänellä pitää olla valmiina liiketoimintasuunnitelma, so. minkälaisia palveluita tarjotaan ja miten kiinteistöä käytetään kokonaisuudessaan, jotta pääsy Punaiseen torniin taataan vähintään viitenä päivänä viikossa ympäri vuoden. Tulevan Punaisen tornin vuokralaisen olisi yhteistyössä Pärnun museon kanssa asennettava rakennukseen tietoteline, jossa on keskiaikaisen kaupungin suunnitelma, ja valmisteltava tornia esittelevät julkaisut jaettavaksi vierailijoille. Syksystä 2012 alkaen siinä toimi Pärnun kuuluisa Punaisen tornin viiniravintola ja kesällä 2015 tornista tuli osa Pärnun museota. Toukokuussa 2018 torniin vielä pääsi vierailemaan historiallisen asekokoelman esillepanossa. Sen jälkeen joulukuussa v. 2019 tyhjillä olleeseen ja museolle palautettuun torniin suunniteltiin rakentaa pian panoraamaelokuvateatteri, jossa voidaan katsoa aikaan 11 000 vuotta taaksepäin. Kysymys olisi innovaatiosta, jota vastaavanlaista ei löydy koko Virossa ja joka ottaisi käyttöönsä koko tornin, mitä juuri on haettu vuosikymmenien ajan. Tornin jälleenrakennushankkeen suunnitteli Anne Strati Arhitektuuribüroo-arkkitehtitoimisto Oü ja toteutti rakennusyhtiö AS Pärnu REV. Marraskuun lopussa v. 2020 avattiin Punaisessa tornissa innovatiivinen vierailukeskus ja aiemmin suljetusta puolustuskerrokseen oli asettunut pyöreä panoraamateatteri, jonka saliin mahtuu kerralla 10 katsojaa. Rakennuksen tämänkertainen entisöinti säästi sekä kapeat ja jyrkät portaat että korkeat kynnykset.