Pullasota
| Pullasota | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Ranskalaiset alukset tulittavat San Juan de Ulúan linnoitusta.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
Pullasota (esp. Guerra de los pasteles) oli lyhyt aseellinen yhteenotto Meksikon ja Ranskan välillä vuosina 1838–1839. Sota syttyi Ranskan tuettua kansalaistensa korvausvaatimuksia Meksikon valtiolta. Eräs korvausten hakija oli ranskalainen leipuri, jonka leipomon meksikolaiset sotilaat olivat ryöstäneet ja jonka mukaan sota sai nimensä. Ranskalaiset saarsivat ja hyökkäsivät Veracruzin rannikkokaupunkiin ja lopulta meksikolaiset taipuivat 600 000 peson sotakorvauksiin. Kaupungin puolustaminen teki kuitenkin meksikolaisesta Antonio López de Santa Annasta sotasankarin ja mahdollisti näin hänen diktaattorin oikeutensa myöhemmin.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Meksiko oli itsenäistymisensä jälkeen sekasortoisessa tilassa ja sodat ja muut taistelut olivat tehneet eri mittakaavojen vahinkoa ulkomaiden kansalaisten omistuksille maassa. Eri vahinkoja kärsineet osapuolet olivat tehneet korvausvaatimuksia Meksikon valtiota vastaan vahinkojen puolesta. Yksi vaatimusten esittäjistä oli eräs ranskalainen, jonka mukaan meksikolaiset sotilaat olivat ryöstäneet hänen omistamansa leipomon vuonna 1828. Kuningas Ludvig Filip I:n johtama Ranska päätti tukea leipurin ja muiden ranskan kansalaisten vaatimuksia ja Meksikolle esitettiin 600 000 peson korvausvaatimus. Kun rahaa ei tullut kuuluakseen, Ranskan laivasto asetti Meksikon Veracruzin sataman merisaartoon huhtikuussa 1838.[1]
Sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuleva yhteenotto tuli tunnetuksi pullasotana aiemmin mainitun ranskalaisen leipomon mukaan.[2] Nimen risti eräs ranskalainen journalisti tähdentäessään aseellisen yhteenoton mielettömyyttä.[1]
Ranskalaiset ja meksikolaiset neuvottelivat saarron alettua useita kuukausia, mutta lopulta 27. marraskuuta ranskalaiset päättivät hyökätä kaupunkiin vaatimustensa tukemiseksi.[1] Meksikolaiset yllättäen ranskalaiset valtasivat kaupungin vieressä sijaitsevan San Juan de Ulúan linnoituksen.[2] Meksikolainen sotilasjohtaja Antonio López de Santa Anna johti paikallisia puolustajia ranskalaisten hyökätessä itse kaupunkia vastaan 5. joulukuuta.[1] Ranskalaiset saatiin lopulta karkotettua neuvottelujen kautta. Lähtiessään he tulittivat vielä Veracruzia ja Santa Anna menetti haavoittuessaan toisen jalkansa.[2]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranska ja Meksiko solmivat lopulta kiistansa maaliskuussa 1839 brittien välityksellä. Meksiko suostui lopulta maksamaan Ranskan alun perin vaatimat 600 000 pesoa.[1]
Santa Anna sai kaikesta huolimatta maineen sotasankarina karkotettuaan ranskalaiset Veracruzista. Pääkaupunki Méxicossa hänet valittiin ensin väliaikaiseksi presidentiksi vuonna 1839, mutta hän antoi viran takaisin presidentti Anastasio Bustamantelle. Santa Anna nimitettiin kuitenkin jälleen väliaikaiseksi presidentiksi lokakuussa 1842 armeijan ja hallituksen vaadittua Bustamanten eroa.[2] Sotasankarin maine mahdollisti diktaattorimaiset oikeudet Santa Annalle.[1] Pullasodassa amputoidulle jalalleen hän järjesti hautajaiset pääkaupungissa.[2]