Propithecus coronatus
| Propithecus coronatus | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Heimo: | Indrit Indridae |
| Suku: | Sifakat Propithecus |
| Laji: | coronatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Propithecus coronatus |
|
 Levinneisyyskartta. |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Propithecus coronatus on Madagaskarin länsi- ja keskiosissa tavattava sifaka. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on määritellyt sen äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi.
Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajia Propithecus coronatus on aikaisemmin pidetty vaihtelevasti joko lakkisifakan (P. verreauxi) tai lajin P. deckenii alalajina. Nykyisin se on kuitenkin määritelty omaksi lajikseen. Sillä on esimerkiksi hyvin erilainen hampaisto.[1]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Propithecus coronatus on sifakaksi keskikokoinen tai suurehko. Painoa sillä on 3,5–4,3 kiloa. Ruumiin pituus on 395–455 mm ja hännän pituus 475–565 mm. Väritys on suurimmaksi osaksi kermanvalkoinen. Päässä ja kaulalla on mustaa tai tummanruskeaa väritystä. Olkapäät, ylärinta, käsien yläosa ja yläselkä ovat kultaisenruskeat. Naama on karvaton ja väriltään tummanharmaa tai musta. Joillakin yksilöillä voi olla vaaleamman harmaata väritystä kuonon varressa, tai valkoiset korvatupsut. Muihin sifakoihin verrattuna kuono on tylpempi ja naama neliskulmaisempi.[2]
Lajin levinneisyysalueen eteläkärjessä tavataan melanistisia yksilöitä, jotka ovat mahdollisesti tulosta risteytymistä muiden sifakojen kanssa.[1]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajin levinneisyysalue käsittää osia Länsi-Madagaskarista ja Keski-Madagaskarin länsiosista. Pohjoisessa sitä tavataan Mahavavy- ja Betsibokajoiden välille ja etelässä Manambola, Tsibirhina, Mania ja Sakiayjokien seudulle saakka. Ikopajoen itäpuolelta tunnetaan vain yksi havainto. Tarkasta levinneisyysalueesta on kirjoitettu pitkään sekavasti tai virheellisesti. Sitä on kuitenkin sittemmin kartoitettu kenttätutkimuksissa vuosina 2010 ja 2011. Levinneisyysalueen pinta-ala on arviolta 68 644 km².[1]
Lajin elinympäristö käsittää kuivia trooppisia metsiä ja rannikon mangrovemetsiä.[1]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Propithecus coronatus on päiväeläin. Se liikkuu ryhmissä, jotka käsittävät kolmesta seitsemään yksilöä. Ryhmien kotialueiden koko on 1,2–2,3 hehtaaria.[1] Suurin osa ajasta vietetään kotialueen ytimessä, jolla on kokoa vain noin 0,3 hehtaaria.[2] Naarailla on ryhmissä hallitseva asema uroksiin nähden. Eri ryhmien kohtaamiset ovat yleensä rauhallisia, mutta voivat harvemmin johtaa myös aggressioon. Yksilöt liikkuvat korkealla puissa ja usein niiden latvassa saakka.[1] Maassa ne liikkuvat vain harvoin.[2]
Ruokavalio muuttuu kausittain. Se syö tuoreita ja kypsiä lehtiä, kypsiä ja raakoja hedelmiä sekä kukkia. Hedelmät muodostavat kuivana kautena 6–9 % ravinnosta ja sadekaudella 28 % Sadekaudella ne syövät myös tuoreita lehtiä ja kukkia. Kuivana kautena korostuvat kypsät lehdet.[1] Ne saattavat täydentää ruokavaliotaan syömällä maata. Kuivalla kaudella noin 30–40% päivästä vietetään ravinnonhaussa. Päivän aikana liikutaan keskimäärin 600 metriä. Muu osa päivästä kuluu lepäillessä, putsatessa ja muiden ryhmän jäsenten kanssa sosialisoidessa. Nukkumapaikkoinaan ne suosivat usein auringon paisteessa sijaitsevia korkeita puita lähellä jokia.[2]
Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on määritellyt lajin Propithecus coronatus äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Koko kannan koko on arviolta alle 100 000 yksilöä. Kanta on pienentynyt viimeisen kolmen sukupolven eli noin 30 vuoden aikana arviolta yli 80 %.[1]
Lajin pääasiallinen uhka on sen elinympäristön häviäminen. Sen asuttamat metsät ovat hävinneet nopeaan tahtiin ja levinneisyysalue on jakautunut metsäläikkiin. Metsiä poltetaan viljelymaiksi ja laidunmaiksi. Puita kaadetaan metsäteollisuuteen ja puuhiilen tuotantoa varten. Lajia metsästetään sen lihan takia, sekä laitonta eläinkauppaa varten. Joillakin paikoilla sen metsästämistä pidetään tosin tabuna.[1]
Laji kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen I. Sen levinneisyysalueen pohjoisosa käsittää kolme hiljattain suojeltua aluetta, Antrema, Mahavavy-Kinkony ja Bombetoka-Belemboka. Vuonna 2019 eurooppalaisissa eläintarhoissa oli 16 yksilöä ja Lemurs' Parkin tarhassa lähellä Antananarivota neljä yksilöä. Euroopassa lajia on lisäännytetty ilmeisesti ainakin osittain onnistuneen ohjelman kautta. Eurooppalaisia tarhayksilöitä on kaavailtu käytettävän mahdollisissa tulevissa palautuksissa luontoon.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k Razafindramanana, J., Salmona, J., King, T., Roullet, D., Eppley, T.M., Sgarlata, G.M. & Schwitzer, C.: Propithecus coronatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.12.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Nick Garbutt: Mammals of Madagascar : a complete guide, s. 197-198. Yale University Press, 2007. ISBN 978-0-300-12550-4. (englanniksi)
|