Projekti Azorian

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hughes Glomar Explorer
K-129:n hylyn sijainti kartalla.

Projekti Azorian (engl. Project Azorian) oli Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n salainen operaatio, jonka tarkoituksena oli nostaa neuvostoliittolaisen sukellusvene K-129:n hylky Tyynenmeren pohjasta vuonna 1974. K-129 oli uponnut maaliskuussa 1968, ja sen hylky sijaitsi noin 2 890 kilometrin päässä Havaijilta luoteeseen. Meren syvyys uppoamispaikalla on noin 4 900 metriä. Operaatiota varten valmistettiin erikoisrakenteinen nostoalus Hughes Glomar Explorer. Miljardööri Howard Hughesin nimi liitettiin alukseen hämäystarkoituksessa Hughesin kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti, jotta hankkeen todellinen tavoite ei paljastuisi. Aluksen väitettiin osallistuvan Tyynellämerellä vedenalaiseen kaivostoimintaan.[1]

Projekti Azorian oli yksi CIA:n kalleimmista ja salaisimmista operaatioista kylmän sodan aikana. Se maksoi noin 800 miljoonaa dollaria (noin neljä miljardia dollaria vuoden 2017 rahanarvolla). Heinäkuussa 1974 Glomar Explorer alkoi nostaa K-129:n hylkyä,[2] mutta noston aikana hylky hajosi lisää, ja siitä saatiin lopulta ylös paljon pienempi osa kuin oli ollut tarkoitus.[3][4] Nostetun osan mukana oli kuitenkin kaksi ydinkärjellä varustettua torpedoa, joten operaatiosta oli hyötyä Yhdysvaltain tiedustelutoiminnalle. Myös kuusi vainajaa löytyi. Heille annettiin sotilaalliset kunnianosoitukset ja soitettiin The Star-Spangled Banner sekä Neuvostoliiton hymni ennen hautausta takaisin mereen.[5]

Alkuvuodesta 1975 Yhdysvaltain lehdistö sai vihiä tapahtuneesta, ja uutisoinnin yhteydessä CIA:ta vaadittiin avaamaan tapausta koskevat tiedot. Vastauksessaan CIA ei vahvistanut eikä kiistänyt uutisten paikkansapitävyyttä, ja tämä vastausmuoto (”neither confirm nor deny”) tunnetaan Yhdysvalloissa nykyäänkin nimellä Glomar response.[6]

Projekti Azorianista käytetään toisinaan virheellistä nimitystä projekti Jennifer. Sekaannus johtuu siitä, että operaatiota suunnitteli ja johti tiedusteluviranomaisten ryhmä, jonka koodinimi oli Jennifer.[7]

Tapaus fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjailija William Wingate käytti tapausta aineksena kirjassaan Doneska (engl. Fireplay).

Elokuvakäsikirjoittaja Larry McMurtry yritti elokuvaa Nostakaa Titanic! tehtäessä turhaan vedota elokuvaa tuottaneisiin Lew Gradeen ja Martin Stargeriin, jotta elokuvan aihe olisi vaihdettu kertomaan projekti Azorianista. McMurtry piti Clive Cusslerin alkuperäistä romaania mahdottomana sovittaa elokuvaksi.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Phelan, James: An Easy Burglary Led to the Disclosure of Hughes‐C.I.A. Plan to Salvage Soviet Sub The New York Times. 27.3.1975. Viitattu 9.8.2017. (englanniksi)
  2. CIA nosti Neuvostoliiton ydinsukellusveneen hylyn. Helsingin Sanomat, 20.3.1975, s. 24.
  3. Sylvänne, Timo: Sukeltelua (Sivut 24–25) Vapaavahti Frivakt 2/2015. issuu. Viitattu 9.8.2017.
  4. NL:n ydinsukellusvene upposi Hawaijilla 1968. (digi.kansalliskirjasto.fi) Etelä-Suomen Sanomat, 20.3.1975, s. 12.
  5. Polmar, Norman & White, Michael: Project Azorian: The CIA and the Raising of the K-129, s. 131. Naval Institute Press, 2010. ISBN 978-1-59114-690-2. (englanniksi)
  6. Neither Confirm Nor Deny Radiolab. 12.2.2014. Viitattu 9.8.2017. (englanniksi)
  7. Project Azorian – The CIA's Declassified History of the Glomar Explorer The National Security Archive. 12.2.2010. Viitattu 9.8.2017. (englanniksi)
  8. McMurtry, Larry: Hollywood: A Third Memoir, s. 59-60. Simon & Schuster, 2010. ISBN 978-1439159958. (englanniksi)