Porrassalmen taistelu

Porrassalmen taistelu
Osa Kustaa III:n sotaa
Porrassalmentien varressa on taistelun muistoksi vuonna 1923 pystytetty arkkitehti Armas Lindgrenin suunnittelema muistomerkki.
Päivämäärä: 12.–13. kesäkuuta 1789 Paikka: Porrassalmi, Suomi Lopputulos: Ruotsin voitto
Osapuolet
Ruotsi	Venäjän keisarikunta
Komentajat
Jakob Karl Gripenberg	Georg Magnus Sprengtporten
Vahvuudet
750 sotilasta	6 000–8 000 sotilasta
Tappiot
53 kaatunutta 150 haavoittunutta	300–400 kaatunutta 600–700 haavoittunutta

Porrassalmen taistelu käytiin Mikkelissä 13. kesäkuuta 1789. Se oli osa Ruotsin ja Venäjän välistä Kustaan sotaa, jonka Ruotsi aloitti provokaatiolla. Suomalaisjoukot voittivat määrältään ylivoimaiset venäläisjoukot. Vain viikkoa myöhemmin uudessa taistelussa venäläiset kuitenkin löivät Ruotsin joukot ja valloittivat Mikkelin 19. kesäkuuta 1789.

Taustaa

Venäjän jouduttua sotaan Turkin kanssa Kustaa III päätti aloittaa Venäjän kanssa sodan, jossa edellisissä sodissa menetetyt alueet vallattaisiin takaisin. Kustaa uskoi Venäjän olevan niin kiinni Turkin-sodassa Mustallamerellä, ettei se kykenisi tehokkaaseen vastarintaan Suomenlahdella. Puumalan Vuolteensalmella käytiin 28. kesäkuuta 1788 rajakahakka venäläisten kanssa, minkä jälkeen ruotsalaiset lähtivät hyökkäämään Venäjän puolelle Itä-Savoon. Venäjän keisarinna Katariina II Suuri julisti sodan Ruotsille 11. heinäkuuta 1788. Ruotsalaisten hyökkäys epäonnistui, ja he vetäytyivät takaisin Suomen puolelle talvileiriin.

Vuonna 1789 Venäjä pyrki valtaamaan Savon. Venäläisten tarkoituksena oli hyökätä Puumalasta ja Ristiinan Kyyröstä ja Savonlinnasta painopisteen suuntautuessa Savitaipale–Suomenniemi–Mikkeli-linjaa pitkin. Pääasiassa suomalaisista koostuvat ruotsalaisjoukot piti saartaa tai tuhota Mikkelin tai viimeistään Juvan alueella. Ensimmäinen taistelu käytiin Ristiinan Kyyrössä 11. kesäkuuta 1789 tykistön tukemana. Majuri von Knorringin johtamat ruotsalaisjoukot menettivät huomattavan osan varustustaan, muun muassa tykkinsä, telttansa ja kuormastonsa. Venäläiset pidättäytyivät takaa-ajosta, ja joukko pelastautui Ristiinan kirkolle odottamaan vahvistuksia.

Porrassalmen taistelu

Keskittäminen

Von Knorringin kokeman Puumalan ja Ristiinan Kyyrön tappion jälkeen Ruotsi siirsi Ristiinan kirkolle vetäytyneet von Knorringin joukkojen rippeet sekä keskitti alueella olevia muita joukkoja Mikkelin pitäjään Porrassalmelle. Porrassalmelle ryhmitettiin 720 sotilasta, muun muassa Porin rykmentin osasto, Savon jääkäreitä, Karjalan rakuunoita, Karjalan rakuunoiden reserviä, Uudenmaan rakuunoita ja vapaakomppania. Joukosta rakuunoita on yhteensä noin 140. Lisäksi Heinolaan sijoittunut Porin rykmentin ensimmäinen pataljoona käskettiin marssimaan Mikkeliin. Tulossa oli myös Pohjanmaan rykmentti.

Ryhmittäminen

Porrassalmen puolustusvalmisteluita johti majuri Georg Henrik Jägerhorn. Porrassalmen kukkulan etelärinteeltä kaadettiin mäntymetsää ampuma-alan raivaamiseksi alarinnettä kohti. Harjun korkeimmalle kohdalle runsaan sadan metrin päähän sillasta perustettiin luutnantti Ugglan johtamille kolmelle kevyelle kolminaulaiselle tykille tuliasemat. Niiden oikealla puolelle sijoitettiin Savon jääkäreitä (vahvuus 80) ja näiden oikealle puolelle jatkoksi vielä osa vapaakomppaniasta (vapaakomppanian täysvahvuus 100). Tykkien vasemmalle puolelle sijoitettiin Porin rykmentin lähettämä joukko. Niiden vasemmalla puolelle tuli Karjalan rakuunoiden reservi, noin 50 rakuunaa. Ensimmäisen linjan taakse jätettiin toiseksi linjaksi vielä kohtalaisen suuri reservi.

Puolustajia komensi joukon virkaiältään vanhimpana upseerina Porin rykmentin eversti Jakob Karl Gripenberg. Hyökkääviä 6 000 venäläistä komensivat kenraalit Michelson, Rautenfelt ja Georg Magnus Sprengtporten, joka oli aikaisemmin toiminut Savon jääkäreitä komentavana everstinä Ruotsin armeijassa.

Taistelu

12. kesäkuuta iltakahdeksalta saivat ruotsalaiset tiedon venäläisten etenemisestä kymmenen kilometrin päässä olevaan Sokkalaan etelässä. Rakuunavartion vahvistukseksi lähetettiin 30 jalkaväkisotilasta viivytysjoukoksi. Viivytystä kesti kolme tuntia, minkä jälkeen joukko vetäytyi puolustusasemaan. Porrassalmen yli johtava silta purettiin.

Puolelta öin Michelsonin komentamat venäläiset alkoivat rakentaa Porrassalmen eteläpuolisille harjuille 12 raskaalle kuusinaulaiselle tykilleen tuliasemia. Aamuneljältä alkoi venäläisten tulivalmistelu. Tykeillä ammuttiin kaksi, joidenkin tietojen mukaan kolme tuntia ja hyökkäys alkoi aamukuudelta, joidenkin tietojen mukaan aamuseitsemältä. Venäjän henkivartiokaartin krenatöörit kahlasivat Porrassalmen yli ja taistelu muodostui pistintaisteluksi. Hyökkäyksen painopisteen uskotaan olleen aluksi ruotsalaisten vasen sivusta, minkä jälkeen painopiste olisi siirtynyt keskelle tielle.

Venäläisten ensimmäinen hyökkäys epäonnistui, ja he vetäytyivät ennen kuin aloittivat uuden, edellistä voimakkaamman tulivalmistelun, mikä aiheutti ruotsalaisille tappioita. Uusi Sprengtportenin komentama hyökkäys alkoi yhdentoista aikoihin. Sprengtporten haavoittui sääreensä. Puolustajat onnistuivat lyömään tämänkin hyökkäyksen takaisin. Iltaneljältä, joidenkin tietojen mukaan iltaviideltä, venäläiset hyökkäsivät kolmannen kerran mutta epäonnistuivat jälleen.

Tappiot

Venäläisten tappioksi muodostui 22 upseeria ja noin 700 aliupseeria ja miehistöön kuuluvaa. Pääasiassa suomalaisista koostuvien ruotsalaisten tappiot olivat luutnantit Thilman, von Kothen sekä vänrikit Schauman ja Nymansson, kuolettavasti haavoittuneet luutnantit Beckman ja Delvig sekä 54 aliupseeria tai miehistöön kuuluvaa, jotka haudattiin Porrassalmelle. Upseerien hauta on Mikkelin kirkkopuistossa. Upseereista haavoittuivat koko puolustajajoukkoa komentanut eversti Gripenberg, majurit Lillieberg ja Tigerstedt sekä kapteeni von Döbeln. Aliupseereita ja miehistöön kuuluvia haavoittui 130.

Merkitys

Porrassalmen taistelu oli moraalinen voitto, vaikka venäläiset onnistuivatkin jatkamaan etenemistään Savossa toista reittiä pakottaen eversti von Stedingkin vetämään joukkonsa Joroisiin, mistä Etelä-Savo kyllä vallattiin takaisin myöhemmin vastahyökkäyksellä.

Porrassalmen taistelun muistoksi alueelle on pystytetty muistokivi 1923, lakkautetun Savon prikaatin vuosipäivä on Porrassalmen taistelun vuosipäivä, ja joukko-osaston hyvästä palveluksesta jaettava joukko-osastoristi on nimeltään Porrassalmen risti. Savon prikaatin perinteitä vaali prikaatin lakkauttamiseen asti Savon prikaatin kilta.

Aiheesta muualla

• Toiviainen, Jaakko: Porrassalmi 1789. (Sotahistoriallisen Seuran julkaisuja V) Helsinki: Sotahistoriallinen Seura, 1980. ISBN 951-95217-2-0
• Mikkelin kaupunki, Kustaan sota (Arkistoitu – Internet Archive)
• Majuri Carl Johann Adlercreutz
• Kun mustalaiset kunnostautuivat Porrassalmella, Hakkapeliitta, 17.5.1932, nro 20, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Porrassalmen pikalähetti. Nuoren kersantti Brakelin urotyö, Hakkapeliitta, 23.8.1932, nro 34, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Porrassalmen taistelu, Helsingin Sanomat, 11.6.1939, nro 154, s. 15, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot