Pool
Pool on biljardipeli, jonka yleisimmät pelimuodot ovat: 8-pallo, 9-pallo, 10-pallo, 14.1 eli straight pool, Killeri, One pocket ja Rotaatio. Poolpöydän mitat ovat 1,50 m leveä ja 2,72 m pitkä.[1]
Pool-peleissä käytetään yleensä 16 saman kokoista palloa: valkoinen, numeroimaton lyöntipallo (ns. kivi) sekä 15 kohdepalloa.[1] Kohdepallot on yleensä numeroitu yhdestä viiteentoista ja "pienet pallot" (pallot numero 1-7) ovat yksivärisiä ja "isot pallot" (pallot numero 9-15) raidallisia. Erityisesti 8-pallossa tällä kahtiajaolla on merkitystä. Pallo numero 8 on musta. Rotaatiopelejä 7-pallo, 9-pallo ja 10-pallo pelataan nimen mukaisesti 7, 9 tai 10 pallolla (ja valkoisella lyöntipallolla). Näissä pallojen värillä ei ole merkitystä – ainoastaan numeroilla. 8-palloa varten on olemassa myös numeroimattomia pallosarjoja, joissa lyöntipallon lisäksi on yksi kokomusta, 7 keltaista ja 7 punaista palloa. Nämä ovat suomalaisissa biljardisaleissa harvinaisia, koska näiden kanssa ei voi pelata rotaatiopelejä.
Etiketti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pool-peleissä aloittaja voidaan valita kolikkoa heittämällä, tai enemmän taitoperusteisesti, teikkaamalla[2]. Teikkausta (ja kolikonheittoa) käytetään yleensä ensimmäisessä pelissä ja seuraavan pelin aloittaa edellisen pelin voittaja, ellei ole sovittu pelattavan vuoroaloituksin, eli pelaajien (tai joukkueiden) aloittavan vuorotellen voittajasta riippumatta. Pelin aloittajan ei tulisi olla pallopakan asettaja. Pakan tulisi olla tuomarin asettama. Ilman erillistä tuomarina toimivaa henkilöä, kulloinkin lyöntivuorossa olevan pelaajan vastustajan katsotaan olevan tuomari.[2]
Pelipöytään ei tulisi pelin aikana koskea muiden kuin lyöntivuorossa olevan pelaajan. Vastapelaajaa ei pidä häiritä, esimerkiksi seisomalla tämän tiellä, tai lyöntilinjalla tämän näkökentässä.
Jos pelaaja avaa pelissä käyttämänsä kepin liitoksen, tämä katsotaan pelin luovuttamiseksi.[2] Sääntöä ei sovelleta pelaajan keppiin, jota hän käyttää yksinomaan erikoislyönteihin, kuten aloitus-, hyppy- ja masselyönteihin, joista kahteen jälkimmäiseen tarkoitukseen yhdistelmäkeppi on suunniteltu lyhennettäväksi.
8-pallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Kasipallo
8-pallossa toinen pelaajista pussittaa yksivärisiä palloja ja toinen raidallisia palloja. Aloituspakassa 8-pallon tulee olla kolmannen rivin keskimmäinen pallo, muuten aloituspakan pallot saavat olla sattumanvaraisessa järjestyksessä lukuun ottamatta lähinnä kulmaa olevat kaksi palloa kolmion nurkissa oltava eriväriset, toinen "iso" ja toinen "pieni". Mikäli aloituslyönnissä menee numeropallo pussiin, saa aloituksen lyöjä jatkaa lyöntivuoroaan. Aloituslyönnin jälkeen valitaan joko yksiväriset tai raidalliset pallot ensimmäisellä laillisella lyönnillä, jolloin pallo sekä pussi on maalattu.
Kun pelaaja on pussittanut kaikki kohdepallonsa, hän yrittää pussittaa 8-pallon laillisella lyönnillä. 8-pallo voidaan maalata kuten kaikki pallot lyöntivuoron alussa mihin tahansa pöydän pussiin.
8-pallo on spottaamaton peli, eli mitään palloa ei nosteta takaisin pilkulle. Mikäli kohdepallo lentää pöydältä, on kyseessä virhe ja vastustajalle vapaa käsipallo, pöydältä lentänyt pallo katsotaan pussitetuksi. Paitsi jos aloituksesta menee 8-pallo sisään, silloin 8 nostetaan alapisteelle tai lähimpään vapaaseen pisteeseen alapisteestä katsoen. Tässä tilanteessa aloittaja saa päättää jatkaako siitä tilanteesta vai tehdäänkö uusi pakka.
Turvalyönti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelaaja voi lyödä turvalyönnin samalla pussittamalla oman kohdepallonsa, ilmoittamalla kilpailun johtajalle "safety" tai "ei maalausta". Turvalyönnin jälkeen lyöntivuoro vaihtuu. Turvalyöntiä käytetään yleensä tilanteessa, jossa kohdepallot ovat "jäätyneet" eli kiinni toisissaan, eikä vastustajalla ole pussituksen jälkeen mahdollisuutta pussittaa palloa.
Virheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virheistä seuraa vastustajalle käsipallo, eli pelaaja saa ottaa valkoisen pallon käteensä ja sijoittaa sen haluamaansa kohtaan pöydälle. Käsipallo syntyy jos:
- Pelaaja pussittaa valkoisen pallon eli kiven pussiin.
- Pelaaja ei osu ensin tai lainkaan lailliseen kohdepalloon, ts. "omaan palloon".
- Kiven osuttua kohdepalloon, yksikään palloista ei osu pöydän valliin tai kohdepallo ei mene pussiin.
- Jokin palloista lentää pois pöydältä.
- Pelaaja liikuttaa jotain palloista muuten kuin sääntöjen mukaan kepillä lyötynä.
Poikkeuksena käsipallon sijoittamisesta on aloituslyönnin jälkeinen tilanne, scratch. Jos aloituksessa tapahtuu virhe, käsipallo on lyötävä ylälinjan takaa. Myöhemmissä pelitilanteissa käsipallon sijoitus on vapaa. Sitä ei kuitenkaan saa laittaa täysin kiinni kohdepalloon.
9-pallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
9-pallo on kansainvälisesti arvostetuin poolbiljardimuoto, ja suurin osa isoista pool-turnauksista keskittyy siihen.
9-palloa pelataan yhdeksällä pussitettavalla pallolla. Molemmat kilpailijat pussittavat samoja palloja, ja voittajan ratkaisee se, kumpi pussittaa pallon numero 9. Lyöntivuorolla lyöntipallon on kuitenkin aina osuttava ensimmäisenä pöydän pieninumeroisimpaan palloon, joten ysi pitää pussittaa joko jonkin muun pallon avulla (ratsastaminen), kimmokkeella (karalla) muuten laillisella lyönnillä tai kaikkein viimeisimpänä. Muiden pallojen pussittamisesta ei ole pelaajalle mitään muuta hyötyä kuin se, että hän pääsee jatkamaan vuoroaan. 9-palloa ei tarvitse missään pelin vaiheessa maalata, joten etenkin aloittelevilla pelaajilla voi tuurilla olla suuri merkitys pelin lopputulokseen 9-pallon mennessä vahingossa pussiin.
Peli vaatii kuitenkin enemmän taktikointia kuin 8-pallo. Pelaajan on pyrittävä jatkamaan vuoroaan tai piilotettava kivi muiden pallojen taakse niin, että vastustaja ei voi osua seuraavaksi lyöntivuorossa olevaan palloon. Virhelyönnistä seuraa käsipallo, jolloin vastustaja voi nopeasti pelata tilanteen omaksi edukseen. Jos pallo lentää pois pöydältä, se nostetaan pussiin ja peli jatkuu. Poikkeuksena ysipallo, joka spotataan alapisteelle.
Myös suomalaiset ovat pärjänneet kansainvälisillä areenoilla. Vuonna 2001 Mika Immonen voitti 9-pallon maailmanmestaruuden. Vuotta myöhemmin, vuonna 2002, kaarinalainen Jouni Tähti voitti pyörätuolisarjassa 9-pallon maailmanmestaruuden. 2006 Markus Juva voitti ensimmäisen Eurotour-osakilpailun, ja samana vuonna Aki Heiskanen voitti EM-hopeaa häviten finaalin Saksan Oliver Ortmannille. Sen lisäksi Immosella on 9-pallon avoimia mestaruuksia 3, Japanista -08 ja Yhdysvalloista -08 sekä -09.
10-pallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
10-pallo on 8- ja 9-pallon risteytys, jossa pakassa on 10 palloa, jotka muodostavat 4 rivin kolmion kympin ollessa keskellä ja ykkösen kärjessä. Säännöt ovat muuten normaalit 9-pallon säännöt, paitsi voimassa on maalauspakko, eikä palloja spotata, paitsi kymppi virheellisellä lyönnillä tai väärällä maalauksella tai pöydältä lentäessä. Mika Immonen voitti 10-pallon maailmanmestaruuden 2009.
14.1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
14.1 eli straight pool on peli, jossa kaikki pallot ovat sallittuja kohdepalloja lyöntipallo pois lukien. Pelin voittoon tarvitaan ennalta sovittu pistemäärä, joka saavutetaan pussittamalla palloja. Peliä pelataan niin, että kun pöydällä on jäljellä enää yksi kohdepallo, kootaan loput 14 palloa uudelleen kolmioon alapisteelle. Pelaaja voi siten pussittamalla viimeisen kohdepallon samalla yrittää osua pakkaan ja irrottaa siitä palloja jatkaakseen lyöntivuoroaan, mahdollisesti myös lyödä suoraan pakasta pussiin. Turvalyönnit ja taktikointi ovat merkittävä osa peliä. Kaikki lyönnit maalataan.
Aloituslyönti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aloituslyönti voi olla joko pussituslyönti tai turvalyönti. Mikäli pelaaja valitsee turvalyönnin, on vähintään kaksi palloa pakasta osuttava valliin. Kaikki turvalyönnin aikana pussitetut pallot pilkutetaan ja lyöntivuoro vaihtuu.
Pistelasku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokaisesta oikein maalatusta sekä pussitetusta pallosta saa pisteen. Jos oikein maalatun pallon lisäksi pussittaa muita kohdepalloja, näistä saa yhden pisteen pussitettua palloa kohti. Virheestä vähennetään yksi piste, ellei kyseessä ole aloitusvirhe jolloin vähennetään 2 pistettä. Kolmannesta peräkkäisestä virheestä vähennetään yhden pisteen lisäksi vielä 15 pistettä. Tahallisesta virheestä menettää pisteen. Pelin voittaa pelaaja joka ensimmäisenä saavuttaa ennaltasovitun pistemäärän, kilpailupeleissä usein 150.
Killeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Killeri on normaaleista pool-peleistä poiketen mielekkäämpää useamman kuin kahden pelaajan pelinä, joskin sitä voi pelata myös kahdestaan.
Pelissä käytetään normaalien pool-välineiden lisäksi tavallista, länsimaista korttipakkaa. Pelin alussa jokaiselle pelaajalle jaetaan viisi korttia, joita ei tule tässä vaiheessa näyttää muille pelaajille. Korttien numeroarvojen katsotaan vastaavan pallojen numeroarvoja: Ässä on 1-pallo, kahdeksikko on 8-pallo, jätkä on 11-pallo, kuningatar kaksitoista ja kuningas kolmetoista. Pallojen 14 ja 15 katsotaan olevan lisäpalloja, joilla on mahdollista ansaita lisäpisteitä.
Pelin tarkoitus on pussittaa pöydältä ne pallot, joita vastaavat kortit ovat kädessä. Pelaajat pelaavat lyöntivuoronsa pelin alussa valitsemassaan järjestyksessä ja onnistuneista pussituksista ansaitsee uuden lyönnin. Kaikki pallot ovat kohdepalloja, myös pallot, joiden kortteja itsellä ei ole, sekä 14 ja 15. Pelin voi voittaa niin omalla kuin vastustajan lyöntivuorolla, näyttämällä omat korttinsa, kun yhtään käden korttien vastaavista palloista ei enää ole pöydällä.
Pelin taktisia elementtejä on pyrkiä päättelemään, mitä kortteja vastustajilla on ja vastavuoroisesti estämään oman kätensä paljastumista, esimerkiksi pelaamalla vain yhtä palloa kerrallaan, tai yrittämällä näennäisesti palloa, jota omissa korteissa ei ole. Tuurielementtinä käteensä voi saada useampia samanarvoisia kortteja, jolloin yhden pallon pussitus kattaa useamman kortin.
Killeriä arvostetaan enemmän viihdepelinä, eikä siitä järjestetä turnauksia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Guérin, Serge: ”Biljardi”, Liikunnan ja urheilun iloa, s. 198. Alkuteos Copain des Sports. Suomentanut Rekiaro, Ilkka. OY Kirjalito AB, 1998. ISBN 951-28-3051-5.
- ↑ a b c Biljardin viralliset säännöt. Suomen Biljardiliitto ry, 2007. Teoksen verkkoversio (pdf). suomi (Arkistoitu – Internet Archive)
