Ponte Milvio
Ponte Milvio eli Milviuksen silta tai Mulviuksen silta (lat. Pons Milvius, Pons Mulvius) on Tiberjoen ylittävä historiallinen silta Rooman keskustan pohjoispuolella. Kuusiaukkoisen kiviholvisillan vanhin osa on peräisin antiikin Rooman ajalta.
Ponte Milvio on Ponte Fabricion ohella yksi Rooman vanhimmista silloista.[1] Nykyään se on jalankulkijoiden käytössä.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen silta rakennettiin paikalle vuonna 206 eaa.[3][4] Kivisillan rakennutti kensori Marcus Aemilius Scaurus vuonna 109 eaa. Se sijaitsi tuolloin Rooman kaupunginmuurien ulkopuolella strategisesti tärkeässä paikassa.[2] Roomasta pohjoiseen kulkeva Via Flaminia -maantie ylitti Tiberin siltaa pitkin,[5] ja sen läheltä alkoivat myös Via Cassia, Via Clodia ja Via Veientana. Siltaa kutsuttiin alkuaan Mulviuksen sillaksi, mahdollisesti viittauksena Mulvian sukuun, jonka ansiosta se oli rakennettu.[2] Sillan luona käytiin vuonna 312 jaa. kuuluisa Mulviuksen sillan taistelu Rooman keisariudesta kilpailleiden Konstantinus I:n ja Maxentiuksen välillä.[2] Taistelulla oli merkittävä rooli kristinuskon historiassa, sillä Konstantinus väitetysti kääntyi kristityksi juuri ennen taistelua, uskoi Jumalan auttaneen hänet voittoon ja alkoi sen jälkeen suosia keisarina kristinuskoa.[5]
Sillan kolme keskimmäistä holvia ovat peräisin antiikin ajalta. Keskiajalla silta kärsi vaurioita, kun muun muassa keskimmäinen holvi romahti ja korvattiin tilapäisellä rakennelmalla. Paavi Martinus V määräsi vuonna 1429 arkkitehti Francesco di Gennazzanon restauroimaan sillan. Vuonna 1805 Pius VII antoi uuden restauroinnin Giuseppe Valadierin tehtäväksi.[2] Valadier korvasi sillan pohjoispäässä olleet laskusillat uusklassista tyyliä edustavalla linnoitetulla porttirakennuksella, joka tunnetaan Valadierin tornina (Torretta Valadier).[1][2]
Giuseppe Garibaldin joukot räjäyttivät Ponte Milvion vuonna 1849 hidastaakseen Rooman tasavaltaa kukistamaan tulleita ranskalaisia joukkoja. Pius IX kunnostutti sillan seuraavana vuonna. Siltaan on tehty vielä myöhemminkin muutoksia.[2] Autoliikenne kulkee nykyään vuonna 1951 valmistuneen läheisen Ponte Flaminio -sillan kautta.
.jpg)
Ponte Milvio tunnetaan myös 2000-luvulla maailmalle levinneen lemmenlukko-trendin alkupaikkana.[6] Kirjailija Federico Moccian vuonna 2006 julkaistun romaanin Ho voglia di te päähenkilöt vannovat toisilleen ikuista rakkautta Ponte Milviolla kiinnittämällä polkupyörän lukon lyhtypylvääseen ja heittämällä avaimen Tiberiin. Pariskunnat alkoivat jäljitellä romaanin hahmoja kiinnittämällä siltaan nimikirjaimillaan merkittyjä lukkoja, ja tapa levisi ympäri maailman. Yksi sillan lyhtypylväistä romahti osittain lukkojen painosta vuonna 2007, joten Rooman kaupunki asennutti ensin erityisiä telineitä lukkoja varten ja kielsi lopulta lukkojen kiinnittämisen sillalle vuonna 2012.[3][4]
Taideteokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sillan eteläpäätä koristaa kaksi marmoriveistosta: Agostino Cornacchinin veistämä Johannes Nepomukilaisen patsas vuodelta 1731 ja synnitöntä sikiämistä esittävä Domenico Pigianin veistos vuodelta 1840.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Over the Tiber: discovering Rome's seven most iconic bridges (englanniksi) Roma – sito turistico ufficiale. Viitattu 30.6.2024.
- ↑ a b c d e f g Ponte Milvio and the Torretta Valadier (englanniksi) Roma – sito turistico ufficiale. Viitattu 30.6.2024.
- ↑ a b Rome bans lovers' padlocks to safeguard ancient bridge (englanniksi) The Guardian 11.9.2012. Viitattu 30.6.2024.
- ↑ a b Padlocks removed from Ponte Milvio (englanniksi) The Telegraph 11.9.2012 (Internet Archive). Viitattu 30.6.2024.
- ↑ a b Battle of Milvian Bridge (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 30.6.2024.
- ↑ Kahle vai vapauden symboli? (tilaajille) Helsingin Sanomat 22.6.2012. Viitattu 30.6.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ponte Milvio Wikimedia Commonsissa
