Poliittinen talous
Poliittinen talous on yhteiskuntatieteen tieteenhaara, joka tutkii politiikan ja talouden välisiä suhteita, yhteyksiä ja keskinäisriippuvuuksia. Poliittisen talouden tutkimus ammentaa muun muassa politiikan tutkimuksesta, sosiologiasta, historiantutkimuksesta ja taloustieteestä. Vaikka nykypäivän taloustieteen historialliset juuret löytyvät 1700- ja 1800-lukujen niin kutsutusta klassisesta poliittisesta taloudesta, viittaa taloustiede tätä nykyä pääosin talouden kapeaan tutkimukseen, jossa ei huomioida poliittisia ja sosiaalisia näkökohtia vaan keskitytään vain taloudellisiin ilmiöihin, ja poliittinen talous puolestaan edustaa erillistä, edellä mainitut näkökohdat integroivaa, lähestymistapaa. Klassisen poliittisen talouden tutkijat kuten Adam Smith, John Stuart Mill ja David Ricardo tutkivat muun muassa tuotantoa, kulutusta ja vaihdantaa valtioissa ja niiden välillä.[1] 2000-luvulla poliittinen talous on monimuotoinen ja monitieteinen tieteenala, jonka tutkimuskohteet sisältävät esimerkiksi talouden instituutioiden, prosessien ja tendenssien (esim. taloudellinen kehitys, tulonjako, työmarkkinat, kauppa ja rahoitus), talouspolitiikan, taloustieteen ja talousdiskurssien poliittisen analyysin niin kansallisella, kansainvälisellä kuin globaalilla ja paikallisella tasolla.[2]lähde?
Klassinen poliittinen talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkujaan poliittisen talouden tutkimus tarkoitti valtion tuotannon ja kulutuksen sekä näihin vaikuttavien olosuhteiden tutkimusta. Ilmaus économie politique (englanniksi political economy) ilmestyi ensimmäisen kerran Ranskassa vuonna 1615 Antoine de Montchrétienin kirjassa Traité de l'economie politique. Myöhemmin 1700-luvulla ranskalaiset fysiokraatit, kuten Francois Quesnay, olivat ensimmäisiä merkittäviä poliittisen taloustieteen edustajia,[3] ennen kuin erityisesti brittiläiset oppineet Smithistä Thomas Malthusiin ja Ricardosta Milliin kehittivät poliittisen talouden tutkimusta eteenpäin.[1]
1800-luvulla poliittisen talouden tutkimus oli vakiintunut eurooppalaisiin yliopistoihin. Vuosisadan loppupuolella marginalistisen talousteorian ja matemaattisten menetelmien kasvava vaikutusvalta kuitenkin suuntasivat tieteenalan tutkimusta pois laajemmista yhteiskunnallisista ja poliittisista kysymyksistä metodologisesti individualistisempaan suuntaan.[1] Tätä muutosta heijasteli ja edisti myös poliittisen talouden (political economy) asteittainen korvaaminen taloustiede (economics) termillä. Google Ngramin mukaan englannin kielessä "taloustieteen" käytöstä tuli "poliittista taloutta" suositumpi termi vuoteen 1920 mennessä.[4] Samalla deduktiivisesti universaaleihin teorioihin pyrkivät lähestymistavat talouden tutkimukseen korvasivat historiallisesti spesifeihin selitysmalleihin ja induktiivismiin sitoutuneet poliittisen talouden tutkimuksen lähestymistavat (ks. myös Methodenstreit).[5] Uusien talouden tutkimuksen lähestymistapojen avainhahmoja olivat sellaiset oppineet kuten Alfred Marshall, Carl Menger ja Leon Walras.[1]
Poliittisen talouden tutkimus 1900-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1900-luvun ensimmäisen puoliskon aikana myös yhteiskuntatieteiden eriytyminen ja erikoistuminen uusin yliopistollisiin tieteenaloihin – politiikan tutkimukseen, moderniin sosiologiaan ja taloustieteeseen – myötävaikuttivat taloudellisten kysymysten kapeampaan käsittelyyn erillään poliittisista ja sosiaalisista näkökulmista. 1960-luvulta alkaen muun muassa talouden kasvava kansainvälistyminen ja ylikansallistuminen, Bretton Woodsin järjestelmän rapautuminen sekä globaali inflaatio kuitenkin alleviivasivat tarvetta ymmärtää paremmin talouden sekä kansallisen että kansainvälisen politiikan yhteyksiä. Vuosisadan lopulla sellaisten yhteiskuntatieteilijöiden, erityisesti politiikan tutkijoiden ja sosiologien, kuten Susan Strangen, Robert Gilpinin, Albert O. Hirschmanin, Peter Hallin, Peter J. Katzensteinin, Wolfgang Streeckin ja Robert W. Coxin tutkimusagendojen myötävaikutuksesta kehittyivät kansainvälisen poliittisen talouden ja vertailevan poliittisen talouden tieteenalat. Huolimatta näiden kahden tieteenalan tutkimusongelmien osittaisesta päällekkäisyydestä, keskittyi ensiksi mainittu esimerkiksi sellaisiin kysymyksiin, kuten miten kansainväliset ja ylikansalliset taloussuhteet vaikuttavat valtioiden taloudelliseen kehitykseen ja (talous)politiikkaan tai millaisia seuraamuksia näillä suhteilla on maailmanpolitiikkaan. Vertailevan poliittisen talouden keskeiset kysymykset kytkeytyivät muun muassa tavoitteeseen ymmärtää missä määrin keskinäisriippuvaisessa globaalissa taloudessa oli tilaa erilaisille kansallisille talousinstituutioille, toimintatavoille ja kehitysurille sekä mistä havaittavat eroavaisuudet tai yhtenäisyydet johtuivat.[6] [7] [8]
Poliittinen talous 2000-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uudella vuosituhannella kansainvälinen ja vertaileva poliittinen talous jatkoivat kehitystään osana kansainvälisen ja vertailevan politiikan tutkimuksen tieteenaloja. Kuitenkin erityisesti vuosien 2007–2008 finanssikriisin jälkeen poliittisen talouden teemat ovat enenevissä nousseet myös muiden yhteiskuntatieteiden agendalle. Tätä nykyä ”yleinen” poliittinen talous onkin sekä lähestymistavoiltaan ja tutkimuskohteiltaan että analyysin tasoiltaan hyvin monimuotoinen kenttä.[2]
Poliittinen talous Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisin kuin monissa muissa Euroopan tai Pohjois-Amerikan maissa, Suomessa poliittisen talouden tutkimuksella ei ole ollut institutionalisoitua asemaa oppiaineen, oppituolin tai koulutusohjelman muodossa. Laajempia kansainvälisiä tendenssejä mukaillen, 1970-luvulla myös Suomessa poliittisen talouden kysymykset herättivät kiinnostusta yhteiskuntatieteilijöiden piirissä. Eräistä tutkimushankkeista[9][10] huolimatta pysyvän oppituolin sekä oppiaineen ja näin ollen opettajien uupuminen kuitenkin vaikeuttivat tutkimuksen harjoittamista.[8]. Myös Suomessa on 2010- ja 2020-luvuilla todistettu poliittisen talouden tutkimuksen uutta nousua. Vuonna 2013 perustettiin Poliittisen talouden tutkimuksen seura (PTTS) edistämään suomalaista poliittisen talouden tutkimusta ja opetusta sekä tuomaan poliittisen talouden teemojen parissa työskenteleviä tutkijoita yhteen. Perustamisestaan alkaen seura on julkaissut tieteellistä Poliittinen talous -lehteä ja lehden julkaisumäärät ovat nousseet viime vuosina [11]. Poliittisen talouden noususta huolimatta tieteenalan opetus ei ole vielä institutionalisoitunut koulutusohjelman tai oppiaineen muodossa. Toistaiseksi (kansainvälistä/globaalia) poliittista taloutta voi Suomessa järjestelmällisesti opiskella vain Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan englanninkielisen ”Global Politics and Communications” -koulutusohjelman ”Global Political Economy” -erikoistumislinjalla.
Tieteellisiä lehtiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- New Political Economy
- Review of International Political Economy
- Poliittinen talous
- Review of Political Economy
- Global Political Economy
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Tabb, William K.: ”The legacies of classical political economy”, Reconstructing Political Economy: The Great Divide in Economic Thought. Routledge, 1999.
- ↑ a b Sorsa, Ville-Pekka: Mitä on poliittinen talous ja miksi sen tutkimusta tulee edistää?. Poliittinen talous, 2013, 1. vsk. Poliittisen talouden tutkimuksen seura.
- ↑ Steiner, Philippe (Toim. Warren J. Samuels, Jeff. E Biddle, John B. Davis): ”Physiocracy and French Pre-Classical Political Economy”, A Companion to the History of Economic Thought. Blackwell, 2003.
- ↑ Mark Robbins: Why we need political economy? policyoptions.irpp.org. 13.1.2017.
- ↑ Mäki, Uskali: Universals and the Methodenstreit: A Re-examination of Carl Menger’s Conception of Economics as an Exact Science. Stud. Hist. Phil. Sci., 1997.
- ↑ Cohen, Benjamin: International Political Economy: An Intellectual History. Princeton University Press, 2008.
- ↑ Baccaro, Lucio - Pontusson, Jonas: Comparative Political Economy and Varieties of Macroeconomics. Max Planck Institute for the Study of Societies Discussion Paper 18/10, 2018. Max Planck Institute for the Study of Societies.
- ↑ a b Gronow, Jukka - Rahkonen, Keijo: Pääkirjoitus. Sosiologia, 1975, nro 2. Westermarck-seura.
- ↑ Kosonen, Pekka (toim.): Suomalainen kapitalismi. Love, 1979.
- ↑ Gronow, Jukka - Klemola, Pertti - Partanen, Juha: Demokratian rajat ja rakenteet: Tutkimus suomalaisesta hallitsemistavasta ja sen taloudellisesta perustasta. WSOY, 1977.
- ↑ Poliittisen talouden tutkimuksen seura: Poliittinen talous -lehden numero 2/2022 on ilmestynyt – Poliittisen talouden tutkimuksen seura ry poliittinentalous.fi. Viitattu 23.4.2023.