Poikamiesansa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo vuoden 1943 elokuvasta. Myös vuoden 1955 elokuva The Tender Trap on suomeksi Poikamiesansa.
Poikamiesansa
The More the Merrier
Poikamiesansa 1943.jpg
Ohjaaja George Stevens
Käsikirjoittaja Richard Flournoy
Lewis R. Foster
Frank Ross
Robert W. Russell
Perustuu Garson Kaninin novelliin "Two’s a Crowd”
Tuottaja George Stevens
Säveltäjä Leigh Harline
Kuvaaja Ted Tetzlaff
Leikkaaja Otto Meyer
Pääosat Jean Arthur
Joel McCrea
Charles Coburn
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Columbia Pictures
Ensi-ilta 1943, Suomessa 1944
Kesto 104 min
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Poikamiesansa (The More the Merrier) on George Stevensin ohjaama screwball-tyylinen romanttinen komediaelokuva vuodelta 1943. Toisen maailmansodan aikaisesta Washington D.C.:n asuntopulasta farssiaineksia ammentava tarina perustuu Garson Kaninin novelliin, mutta sitä ei elokuvan tiedoissa mainita, vaan käsikirjoittajiksi on merkitty Richard Flournoy, Lewis R. Foster, Frank Ross ja Robert W. Russell. Jean Arthur esittää ison huoneiston vuokraemäntää, joka vasten tahtoaan joutuu ottamaan tilapäisiksi alivuokralaisikseen michiganilaisen ikääntyneen liikemiehen (Charles Coburn) sekä nuoren armeijan kersantin (Joel McCrea).

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläköitynyt miljonääri Benjamin Dingle (Coburn) saapuu Washingtoniin etuajassa erääseen asuntorakennushankkeeseen liittyen. Hotelli on täynnä, mutta hän huomaa lehdessä vuokratarjouksen ja juonii itsensä jonon ohi tomeran ja pedantin nuoren Connie Milliganin (Arthur) alivuokralaiseksi. Kun vuokraemäntä lähtee töihin, Dingle ottaa asuntoon toisenkin miehen, nuoren ja komean, Afrikkaan lähdössä olevan kersantti Joe Carterin (McCrea). Sekaannusten keskellä neiti ja kersantti alkavat ihastua toisiinsa, ja suoraotteinen Dingle alkaa edistää heidän romanssiaan, vaikka neiti Milligan on kihloissa. Syynä on se, että Dingle tapaa työasioissa tämän sulhasen eikä lainkaan pidä hänestä, vaan ajattelee neiti Milliganin ansaitsevan parempaa.[1][2]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lämminhenkinen farssi Poikamiesansa oli George Stevensin viimeinen Columbia Pictures -yhtiölle tekemä ohjaustyö, jonka jälkeen hän siirtyi tilapäisesti toisen maailmansodan dokumenttituotantoihin.[1] Sodan jälkeen Stevens nousi maineeseen draamaelokuvillaan Paikka auringossa (1951), Etäisten laaksojen mies (1953) ja Jättiläinen (1956).

Vastaanotto ja jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charles Coburn sai roolistaan sivuosa-Oscarin, ja ehdolla oli myös Arthur naispääosasta. George Stevens sai Poikamiesansasta ehdokkuuden parhaan ohjauksen Oscar-palkintoon, ja sen lisäksi elokuva oli ehdokkaana parhaaksi elokuvaksi. parhaasta alkuperäistarinasta ja parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta.[3]

The New York Timesin kriitikot valitsivat Poikamiesansan vuosituhannen vaihteessa yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4]

Uusintaversio ja samanniminen elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1955 elokuva The Tender Trap on suomenkieliseltä nimeltään myös Poikamiesansa, mutta on eri tarina. Se on ohjannut Charles Walters, joka sattumoisin ohjasi myös tämän alkuperäisen Poikamiesansan uusintaversion, Tokion olympiakisoihin sijoittuvan kimppakämppäkomedian Kävele, älä juokse (Walk, Don’t Run, 1966).[5][6][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Poikamiesansa (1943) Projektorihuone: Kulkurin elokuvapäiväkirja (yksityisblogi). 15.5.2015. Viitattu 12.8.2018.
  2. a b Erickson, Hal: The More the Merrier. Synopsis by Hal Erickson Allmovie. Viitattu 12.8.2018. (englanniksi)
  3. Hakutulos elokuvalle The More the Merrier Awards Database. Oscars.org. Viitattu 12.8.2018. (englanniksi)
  4. The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, 2. painos, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 11.8.2018.
  5. The Tender Trap (1955) Elonetissä
  6. Walk, Don't Run (1966) Elonetissä