Pohjanruostenahikas
| Pohjanruostenahikas | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
DD |
|
| Suomessa: | Puutteellisesti tunnettu (DD)[1] |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Agaricales |
| Heimo: | Inocybaceae |
| Suku: | Ruostenahikkaat Phaeomarasmius |
| Laji: | borealis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Phaeomarasmius borealis |
|
| Katso myös | |
Pohjanruostenahikas (Phaeomarasmius borealis) on pienehkö yleisempää oksaruostenahikasta muistuttava ja siihen aiemmin yhdistetty sienilaji, jonka ruosteenruskean, hennosti pystysuomuisen lakin läpimitta on noin yksi senttimetri, jalka enemmän tai vähemmän keskeinen riippuen kasvupaikasta, lakkia vaaleampi. Itiöemät ilmaantuvat tyypillisesti syksyllä. Itiöitä on kuvattu kilpikonnakuvioiseksi. Laji kasvaa ainakin Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa pohjoispainotteisesti, ja lienee elinvoimainen, mutta tutkimukset asiasta ovat kesken. Kasvupaikkoina ovat pensastot, pajujen, koivujen, männyn ja ruusujen laho-oksat, joten kuuluu selkeästi lahottajasieniin.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Esteri Ohenoja (toim.) ym.: ”Helttasienten ja tattien ekologiataulukko”, Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus, s. 382. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2005. ISSN 1238-7312. ISBN 952-11-1996-9.
- ↑ a b Erik Rald & Jan Vesterholt: ”Phaeomarasmius”, Funga Nordica, s. 781–782. Copenhagen: Nordsvamp, 2008. ISBN = 978-87-983961-3-0.
|