Bo Gu
Bo Gu (kiin. 博古, Wade–Giles: Po Ku, oikea nimi Qin Bangxian; 24. kesäkuuta 1907 Hangzhou – 8. huhtikuuta 1946)[1][2] oli kiinalainen kommunistipoliitikko. Hän oli Kiinan kommunistisen puolueen (KKP) pääsihteeri vuosina 1931–1935.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bo Gu syntyi taantumassa olleeseen sivistys- ja virkamiessukuun. Hän varttui Wuxin kaupungissa Jiangsussa ja aloitti vuonna 1925 opinnot Shanghain yliopiston englanninkielisessä osastossa.[1] Hän kiinnostui opiskeluaikanaan yhteiskunnallisesta aktivismista ja marxismi-leninismistä,[2] ja liittyi pian Kiinan kommunistiseen puolueeseen.[1] Vuonna 1926 puolue lähetti hänet opiskelemaan Moskovan Sun Yat-sen -yliopistoon, joka antoi poliittista koulutusta kiinalaisille kommunisteille. Vuoden 1931 alussa Kiinaan puoluetyöhön palannut Bo kuului Wang Mingin johtamaan Neuvostoliitossa koulutettujen kommunistien ryhmään, jota kutsuttiin nimellä ”28 bolševikkia”.[1][2] Bo valittiin maaliskuussa 1931 kommunistisen nuorisoliiton pääsihteeriksi Wen Yuchengin tilalle, syyskuussa KKP:n väliaikaisen politbyroon jäseneksi ja marraskuussa puolueen sihteeriksi. Bosta tuli puolueen johtaja, kun Wang Ming palasi Neuvostoliittoon ja Zhou Enlai siirtyi Jiangxiin perustettuun Kiinan neuvostotasavaltaan.[1]
Kun KKP:n johto vuonna 1933 joutui siirtymään Shanghaista Kiinan neuvostotasavallan suojiin Ruijiniin, puolueen väliaikainen politbyroo ja neuvostotasavallan keskusbyroo yhdistettiin KKP:n keskusbyrooksi, jonka sihteeriksi ja johtajaksi Bo valittiin.[1] Bo, Zhou Enlai ja Kominternin lähettämä sotilaallinen neuvonantaja Otto Braun (Li De) ottivat Kiinan puna-armeijan johdon itselleen Mao Zedongilta.[2] KKP:n johtajana Bo noudatti uskollisesti Kominternin linjauksia. Hän myös järjesti erotetuiksi puolueen virkailijoita, jotka eivät noudattaneet hänen määräämäänsä etenemiseen tähtäävää sotilasstrategiaa. Yksi erotetuista oli Deng Xiaoping. Tammikuussa 1934 Bo ajoi puolueen keskuskomiteassa läpi Braunin suositteleman päätöksen, että siihen asti menestyksekkään sissisodankäynnin sijasta puna-armeija puolustaisi neuvostotasavaltaa Tšiang Kai-šekin Kuomintang-armeijan hyökkäykseltä perinteisen sodankäynnin keinoin. Strategia epäonnistui, ja kommunistit joutuivat vetäytymään Jiangxista. Bo, Zhou ja Braun johtivat aluksi pitkänä marssina tunnettua perääntymistä.[1]
Pitkän marssin alkuvaiheessa – kuten marraskuussa 1934 tapahtuneen Xiangjoen ylityksen yhteydessä – koetut sotilaalliset vastoinkäymiset pantiin Bon ja muiden ”28 bolševikin” ryhmään kuuluneiden syyksi.[2] Tammikuussa 1935 pidetyssä Zunyin puoluekokouksessa Bo syrjäytettiin pääsihteerin paikalta ja hänen seuraajakseen valittiin Zhang Wentian.[1] Samalla Maon ote puolueen johdosta vahvistui. Bota syytettiin poliittisista virheistä, mutta hän pysyi tärkeänä henkilönä puolueessa.[2] Elokuussa 1935 hänet nimitettiin politbyroon propagandajohtajaksi ja Kiinan neuvostotasavallan väliaikaisen toimeenpanevan keskuskomitean puheenjohtajaksi.[1] Joulukuussa 1936 Bo osallistui Zhoun kanssa Xi’anin välikohtauksen aikaisiin neuvotteluihin Kuomintang-komentaja Zhang Xueliangin ja Yang Huchengin kanssa.[1][2] Sen jälkeen Bo lähetettiin Nanjingiin neuvottelemaan Kuomintangin johdon kanssa uuden yhteisrintaman muodostamisesta sekä perustamaan uudelleen KKP:n organisaatiota Kuomintangin hallitsemaan Etelä-Kiinaan.[1]
Vuodesta 1941 Bo oli kommunistien Xinhua-uutistoimiston johtaja ja KKP:n uuden puoluelehden Jiefang Ribaon päätoimittaja. Hänet valittiin keskuskomiteaan vielä vuonna 1945.[1] Hän ei koskaan saavuttanut puolueen johtajaksi kohonneen Maon täyttä luottamusta.[2] Bo kuoli 8. huhtikuuta 1946 lento-onnettomuudessa yhdessä useiden muiden puoluejohtajien kanssa ollessaan palaamassa Chongqingista puolueen päämajaan Yan’aniin.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bo Gu Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
