Planckin epookki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Planckin epookki on saksalaisen fyysikon Max Planckin mukaan nimetty ajanjakso maailmankaikkeuden historiassa, kun kaikkeus oli 10−43 s vanha. Planckin epookki on varhaisin hetki koko maailmankaikkeuden historiassa. Epookkia ei voida kuvailla nykytietämyksen mukaan yleisellä suhteellisuusteorialla, vaan sen kuvaamiseen tarvittaisiin kvanttigravitaatiomallia, jota ei olla vielä onnistuttu kehittämään. Luotettava tietämys epookista on siis erittäin vähäinen.[1] Nykyfysiikan teoriat pätevät siitä alkaen, kun maailmankaikkeuden ikä oli noin yhden mikrosekunnin luokkaa.[2]

Alkuräjähdyksen katsotaan alkaneen ajanhetkestä t=10−43 s (Planckin aika) eli ei ajanhetkestä t=0. Nykyisen tiedon mukaan Planckin epookin aikana kaikki perusvuorovaikutukset olivat "sulautuneita" yhteen eli olivat yksi voima. Planckin epookin lopussa gravitaatio irtaantui tasapainotilasta ja gravitonit eli gravitaation välittäjähiukkaset (ei löydetty) levittäytyivät koko maailmankaikkeuteen luoden painovoiman. Irtautumista kutsutaan spontaaniksi symmetriarikoksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. M. S. Longair: Galaxy Formation, s. 642. Springer, 2007. ISBN 978-354-073-477-2.
  2. M. S. Longair: The Cosmic Century: a History of Astrophysics and Cosmology, s. 450. Cambridge University Press, 2006. ISBN 978-052-147-436-8.
Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.