Pixote – heikomman laki
| Pixote – heikomman laki | |
|---|---|
| Pixote: a Lei do Mais Fraco | |
 |
|
| Ohjaaja | Héctor Babenco |
| Käsikirjoittaja | |
| Perustuu | José Louzeiron romaaniin Infáncia dos mortos |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | John Neschling |
| Kuvaaja | Rodolfo Sanches |
| Leikkaaja | Luiz Elias |
| Lavastaja | Clovis Bueno |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Brasilia |
| Tuotantoyhtiö | Embrafilme |
| Levittäjä | Embrafilme |
| Ensi-ilta | 1981 |
| Kesto | 128 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | portugali |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Pixote – heikomman laki [piˈʃɔtʃi] (Pixote: a Lei do Mais Fraco) on brasilialainen elokuva vuodelta 1981.[1] Se kertoo pienen pojan elämästä São Paulon kaduilla.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva alkaa sosiaaliraporttimaisella selostuksella siitä, miten Brasiliassa on yli kolme miljoonaa koditonta alle 18-vuotiasta. Rikolliset Brasiliassa käyttävät alaikäisiä lapsia apureina, koska heitä ei voida syyttää rikoksista. Poliisi saa elokuvan alussa kiinni poikajoukon, jonka yksi pienimmistä on kymmenvuotias Pixote. Hän joutuu kasvatuslaitokseen ja sen henkilökunnan kaltoin kohdeltavaksi. Hän karkaa yhdessä muiden kanssa, ja pian pojat ovat vakavien rikosten tiellä.[2]
Pääosat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Fernando Ramos da Silva | … | Pixote |
| Jorge Juliáo | … | Lilica |
| Gilberto Moura | … | Dito |
| Edilson Lino | … | Chico |
| Zenildo Oliveira Santos | … | Fumaça |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helena Ylänen kuvaa Helsingin Sanomissa elokuvaa sosiaalipornografiaksi, jonka juonenkäänteiksi tuntuu kelvanneen mikä tahansa kauheus. Häntä hämmästyttää, että näin tärkeästä aiheesta tehty elokuva ei tunnu oikein vakuuttavalta eikä edes kovin kiinnostavalta.[2] Muutkin suomalaisarviot Pixotesta olivat varsin tylyjä. Kymmenestä ensi-iltakriitikosta yksi antoi elokuvalle kolme tähteä, yksi kaksi tähteä, viisi yhden tähden ja kolme ei ollut arvioinut elokuvaa. Keskiarvoksi tuli Projektio-lehden laskukaavalla 1,43 tähteä neljästä.[3]
Yhdysvalloissa ja monissa muissa maissa elokuva sai dokumentaarisesta suoruudestaan ja tärkeästä aiheestaan hyvinkin kiittäviä arvosteluja.[2] The New York Timesin kriitikot valitsivat Pixoten vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4]
Pääosan esittäjä ammuttiin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pixotea esittävä Fernando Ramos da Silva ajautui elokuvanteon jälkeen itsekin katurikollisuuteen ja kuoli poliisin luoteihin 19-vuotiaana vuonna 1987.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pixote – heikomman laki Elonet.
- ↑ a b c Ylänen, Helena: Äidittömät pikku murhaajat. (Elokuvan arvostelu.) Helsingin Sanomat, 9.4.1983, s. 18. Näköislehden aukeama (vain tilaajille). Viitattu 29.10.2017.
- ↑ Pistetaulukko (helmi-huhtikuun ensi-illat). (Arvostelijoina Asko Alanen, Erkki Astala, Pertti Avola, Mikael Fränti, Antti Lindqvist, Pentti Lumirae, Timo Malmi, Mikko Piela, Matti Salo ja Sakari Toiviainen.) Projektio, 4/1983, s. 2. Suomen elokuvakerhojen liitto SEKL.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 31.7.2017 (Internet Archive).
- ↑ Riding, Alan: Fernando Ramos da Silva, 19, Star of Brazil's 'Pixote,' Dies The New York Times. 27.8.1987. Viitattu 29.10.2017.