Pitkäneulasmänty

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pitkäneulasmänty
Uhanalaisuusluokitus

Erittäin uhanalainen [1]

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Pinophyta
Lahko: Pinales
Heimo: Mäntykasvit Pinaceae
Suku: Männyt Pinus
Laji: palustris
Kaksiosainen nimi

Pinus palustris
Mill., 1768

Katso myös

  Pitkäneulasmänty Wikispeciesissä
  Pitkäneulasmänty Commonsissa

Pitkäneulasmänty (Pinus palustris) on mäntyihin kuuluva havupuulaji. Se on ainavihanta puu, joka kasvaa luonnossa Yhdysvaltojen kaakkoisosissa. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on määritellyt pitkäneulasmännyn erittäin uhanalaiseksi lajiksi.[2][3]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taimi mätäsvaiheessa

Pitkäneulasmänty on ainavihanta havupuu, joka kasvaa enimmillään noin 47 metriä korkeaksi. Latvus on pyöristynyt. Kaarna on oranssinruskeaa ja halkeilee kulmikkaiksi levyiksi. Silmut ovat hopeanharmaita ja munanmuotoisia. Pitkäneulasmänty käy läpi pitkän mätäsvaiheen taimena, jolloin pitkien neulasten tiheästi peittämä taimi kasvattaa syvän pääjuuren ennen kuin alkaa varsinaisesti kasvaa korkeutta tai tuottaa oksia.[3]

Neulaset ovat yleensä kolmen neulasen kimpuissa. Ne ovat 20–45 senttimetriä pitkiä ja keltavihreitä. Hedekävyt ovat lieriömäisiä, 3–8 senttimetriä pitkiä ja purppuraisia. Kävyt ovat lieriömäisen munanmuotoisia ja 15–25 senttimetriä pitkiä kypsinä.[3][4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkäneulasmänty kasvaa luonnonvaraisena Yhdysvaltojen kaakkoisosissa etelän Floridasta pohjoiseen Virginiaan asti ja länteen Texasiin saakka.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pinus palustris IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Pinus palustris Mill. Finto, Kassu - Kasvien suomenkieliset nimet. Viitattu 3.11.2019.
  3. a b c d Pinus palustris The Gymnosperm Database. Viitattu 3.11.2019. (englanniksi)
  4. Pinus palustris Flora of North America. Viitattu 3.11.2019. (englanniksi)