Pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira
Long-haired Dutch Shepherd 2.JPG
Avaintiedot
Alkuperämaa Alankomaiden lippu Alankomaat
Määrä Suomessa rekisteröity 768[1]
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö paimenkoira
Nykyinen käyttö palvelus- ja seurakoira
Elinikä 10-14 vuotta
Muita nimityksiä Hollandse Herdershond, Holländsk vallhund, Dutch Shepherd Dog, Holsku
FCI-luokitus ryhmä 1 jaos 1 #223.3
Ulkonäkö
Paino noin 20-35 kg
Säkäkorkeus 55-62 cm
Väritys Kulta- tai hopeabrindle

Pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira on keskikokoinen paimenkoira. Hollanninpaimenkoirasta on kolme karvamuunnosta, lyhytkarvainen, karkeakarvainen ja pitkäkarvainen. Hollanninpaimenkoiraa kutsutaan usein lempinimellä holsku. Hollanniksi pitkäkarvan nimi on Hollandse Herdershond langhaar ja englanniksi Dutch Shepherd Dog longhaired.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira on sopusuhtainen ja lihaksikas koira. Karva on koko rungossa pitkää, suoraa ja karkeaa, sen alla on villava pohjavilla. Päässä, korvissa, raajojen etuosassa ja käpälissä on lyhyttä sekä tiheää karvaa. Eturaajojen takaosassa on hapsut, hännän tulee olla tuuhea, takaraajoissa pitkät karvat muodostavat housut. Karvapeitteen väri on aina brindle eli juovikas. Brindlessä voi olla mustia juovia keltaisella pohjalla (gold brindle) tai harmaalla pohjalla (silver brindle). Musta maski on toivottava. Uroksen säkäkorkeus on 57-62 cm ja nartun 55-60 cm, korkeuteensa nähden koiran tulee olla painoltaan sopusuhtainen. Rungon pituuden ja korkeuden suhde toisiinsa tulee olla 9:10.[2]

Hopea- ja kultabrindle ovat rodun hyväksytyt värit.

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira on lempeä ja tottelevainen. Sillä on tyypillinen paimenkoiran luonne, ja se on erittäin aktiivinen. Aktiivisuutensa vuoksi koira tarvitseekin paljon kaikenlaista toimintaa ja liikuntaa, muuten se voi alkaa purkaa energiaansa epätoivottuna toimintana, kuten kodin tuhoamisena ja hillittömiin mittasuhteisiin paisuvana vahtimisena.[3]

Käyttötarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hollanninpaimenkoira soveltuu hyvin erilaisiin tehtäviin. Alkujaan sitä on käytetty maatilan monissa tehtävissä; paimentamaan, vahtimaan pihaa ja vetämään kärryjä.[4] Nykyisin sitä käytetään mm. haku-, jälki-, viesti- sekä rauniokoirana. Myös agility- ja toko-koiria löytyy. Hollanninpaimenkoira on luonteensa puolesta mainio harrastus- ja työkoira. Pitkäkarvaista muunnos on vuosien saatossa kuitenkin ollut enemmän näyttelykoira kuin muut muunnokset, ja siksi sen käyttöominaisuudet eivät usein ole yhtä voimakkaat kuin muilla karvamuunnoksilla. Hollanninpaimenkoirilla on Suomessa palveluskoirakoeoikeudet[5], vaikka FCI ei luekaan rotua käyttökoiraksi.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkäkarvainen muunnos on nykyisin Suomessa lonkkatilastoiltaan heikoin muunnos, joskaan D- tai E-lonkkia rodussa ei juurikaan tavata. Yleistyvä ongelma varsinkin pitkäkarvaisilla hollanninpaimenkoirilla on kilpirauhasen vajaatoiminta, mikä suositellaankin testattavaksi jalostukseen käytettäviltä koirilta.[3]

Jalostustyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hollanninpaimenkoiran pitkäkarvainen muunnos ehti jo kadota, mutta se on elvytetty maalaiskoiria ja lyhytkarvaisia hollanninpaimenkoiria käyttäen toisen maailmansodan jälkeen. Vuonna 1984 rotuun risteytettiin belgianpaimenkoira tervuerenia kahden pentueen verran, ja kyseisistä pennuista ja niiden jälkeläisistä neljässä polvessa puhutaan F-koirina, jotka rekisteröitiin Hollannissa VRH-rekisteriin[6] ja Suomessa ne kuuluivat ER-rekisteriin. Nykyisin näiden risteytyskoirien jälkeläiset ovat jo puhtaassa rekisterissä. Muunnoksen geenipoolin lisäämiseksi rotuun on käytetty lyhytkarvaista hollanninpaimenkoiraa 2000-luvulla viiden pentueen verran. Näistä yhdistelmistä kolme on tehty Suomessa.[7]

Yhdistystoiminta rodun parissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHC eli Nederlandse Herdershonden Club perustettiin Hollannissa vuonna 1898.[6] Suomen Hollanninpaimenkoirat ry on merkitty yhdistysrekisteriin vuonna 1994 ja se toimii Suomen Palveluskoiraliiton alaisuudessa. Rotua harrastavan yhdistyksen statuksen Suomen Hollanninpaimenkoirat ry sai vuonna 2003.[3]

Pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Suomeen tuotu hollanninpaimenkoira oli pitkäkarva, ja se tuotiin vuonna 1989, mutta rekisteröitiin vasta seuraavan vuoden puolella. Ensimmäinen pentue syntyi maassamme vuonna 1994.[4] Alusta asti pitkäkarva on ollut yleisin karvamuunnos maassamme, mutta lyhytkarva ohittanee sen kokonaisrekisteröinneissä lähivuosina. Hollannin jälkeen Suomessa on maailman eniten pitkäkarvaisia hollanninpaimenkoiria.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen Kennelliitto. Hollanninpaimenkoira, pitkäkarvainen. Koiranet Jalostustietojärjestelmä, 2017. Haettu 18.4.2017.
  2. Hollanninpaimenkoiran rotumääritelmä Suomen Kennelliitto. Viitattu 18.4.2017.
  3. a b c Suomen Hollanninpaimenkoirat ry holsku.fi. Viitattu 18.4.2017.
  4. a b Hollanninpaimenkoirien jalostuksen tavoiteohjelma kennelliitto.fi. Viitattu 18.4.2017.
  5. Suomen Palveluskoiraliitto, koeoikeudet virkku.net. Viitattu 18.4.2017.
  6. a b Nauta, Gea & Schmid-Clemens, Mieke & Vermeeren, Miriam: Allemaal Hollanders - herdershonden van eigen bodem. Utrecht: NHC, 2011. ISBN 978-90-6455-681. (hollanniksi)
  7. a b Longhairworld longhairworld.net. Viitattu 18.4.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]