Lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira
| Lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Alankomaat |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 887[1] |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | paimenkoira |
| Nykyinen käyttö | palvelus- ja seurakoira |
| Elinikä | 10–14 vuotta |
| Muita nimityksiä | Hollandse herdershond korthaar, korthårig holländsk vallhund, korthårig holländsk schäfer, Short-haired Dutch Shepherd, Holländischer Schäferhund Kurzhaar, berger hollandais poil court, pastor holandés pelo corto, holsku |
| FCI-luokitus |
ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat #223.2 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | n. 20–35 kg |
| Säkäkorkeus | 55–62 cm |
| Väritys | brindle |
Lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira (Hollandse herdershond korthaar) on keskikokoinen paimenkoira. Hollanninpaimenkoirasta on kolme karvamuunnosta: pitkäkarvainen, karkeakarvainen ja lyhytkarvainen. Rotua kutsutaan Suomessa usein lempinimellä holsku.
Ulkonäkö ja rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira on sopusuhtainen ja lihaksikas koira. Sen turkki on melko karheaa ja lyhyttä villavalla pohjavillalla. Koiralla on kaulus, housut sekä hapsuinen häntä. Karvapeitteen hyväksytty väri on brindle eli juovikas, mutta myös värivirheellisiä syntyy. Juovia on joko (kullan)keltaisella pohjalla (gold brindle) tai harmaalla pohjalla (silver brindle). Musta maski päässä on toivottava. Silmät ovat mantelinmuotoiset, tummahkot, normaalikokoiset eivätkä ulkonevat. Kuonon ja kallon tulisi olla saman mittaiset, otsapenger on vähäinen ja kallo litteähkö. Huulet ovat tiiviit. Runsas musta väri karvapeitteessä ei ole toivottavaa. Uroksen säkäkorkeus on 57–62 cm ja nartun 55–60 cm, korkeuteen nähden koiran tulee olla painoltaan sopusuhtainen. Koira on hieman korkeuttaan pidempi.[2]
Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotumääritelmän mukainen lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira on ystävällinen, hyvin luotettava, uskollinen ja yhteistyöhaluinen. Valitettavasti rodussa esiintyy myös varautuneempia yksilöitä, joiden kohdalla kannattaakin kiinnittää huomiota pennun totuttamiseen jo varhaisessa vaiheessa sietämään erilaisia ihmisiä ja eläimiä. Koira on motivoitunut oppimaan uusia asioita ja sen vuoksi myös helposti koulutettavissa. Lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira on kuitenkin hyvin aktiivinen ja vaatii sekä fyysistä että henkistä aktiviteettia. Pelkäksi sohvakoiraksi hollanninpaimenkoirasta ei ole; tekemisenpuute johtaa helposti erinäiseen ongelmakäyttäytymiseen kuten tavaroiden tuhoamiseen tai paimennus- ja vartioimiskäytöksen lisääntymiseen.[3]
Käyttötarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hollanninpaimenkoira soveltuu hyvin erilaisiin tehtäviin. Alkujaan sitä on käytetty maatilan monissa tehtävissä; paimentamaan, vahtimaan pihaa ja vetämään kärryjä.[4] Nykyisin sitä käytetään mm. haku-, jälki-, viesti- sekä rauniokoirana. Myös agility- ja toko-koiria löytyy. Luonteensa puolesta se on erinomainen harrastus- ja työkoira. Hollanninpaimenkoirilla on Suomessa palveluskoirakoeoikeudet[5] ja vuoden 2020 alussa FCI hyväksyi rodun käyttökoiraroduksi.
Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lonkka- ja kyynärniveltilastoissa lyhytkarvainen muunnos on hollanninpaimenkoirista kaikkein tervein, eikä kyseisiä vikoja juuri esiinny. Em. tutkimusten ohella lyhytkarvaisille suositellaan selkäkuvausta mahdollisten muutosten toteamiseksi (spondyloosi, LTV).[3]
Jalostustyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosikymmeniä jalostukseen käytettiin ainoastaan parhaat käyttöominaisuudet omaavia yksilöitä, joten rodun käyttöominaisuudet ovat säilyneet tähän päivään asti. Geenipoolin laajentamiseksi lyhytkarvaisen hollanninpaimenkoiran jalostukseen on ajan kuluessa käytetty belgianpaimenkoiria, saksanpaimenkoiria ja erityisesti KNPV-linjaisia[6] ei-FCI-rekisteröityjä käyttökoiria, joiden taustalta löytyy kaikkiakin em. rotuja.[7] Myös lyhyt-pitkäkarvaristeytystaustaisia koiria on käytetty jalostukseen lyhytkarvojen kanssa.
Yhdistystoiminta rodun parissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
NHC eli Nederlandse Herdershonden Club perustettiin Hollannissa vuonna 1898.[7] VVHH eli Vereniging voor de Hollandse Herder perustettiin vuonna 1989 lyhytkarvakasvattajien yhdistykseksi, joka myöhemmin sai nimen Vereniging Kortharige Hollandse Herder. Vuonna 2012 yhdistys pääsi Hollannin kennelliiton Raad van Beheer'in silmissä samalle viivalle NHC:n kanssa virallistumalla toiseksi rotuyhdistykseksi, jolloin nimi vaihdettiin VVHH:ksi. Nykyisin nämä kaksi yhdistystä tekevät tiivistä yhteistyötä. Suomen Hollanninpaimenkoirat ry on merkitty yhdistysrekisteriin vuonna 1994 ja se toimii Suomen Palveluskoiraliiton alaisuudessa. Rotua harrastavan yhdistyksen statuksen Suomen Hollanninpaimenkoirat ry sai vuonna 2003.[3]
Lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen lyhytkarva tuotiin Suomeen vuonna 1991 ja ensimmäinen pentue syntyi Suomessa vuonna 1993.[4] Alusta asti lyhytkarva on ollut toiseksi yleisin karvamuunnos pitkäkarvan jälkeen, mutta se yleistyy nykyisin nopeampaa tahtia, ja ohittanee kokonaisrekisteröinneissä pitkäkarvan lähivuosina.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomen Kennelliitto. Hollanninpaimenkoira, lyhytkarvainen. Koiranet Jalostustietojärjestelmä, 2020. Haettu 27.4.2020
- ↑ Hollanninpaimenkoiran rotumääritelmä Suomen Kennelliitto. Viitattu 18.4.2017.
- ↑ a b c Suomen Hollanninpaimenkoirat ry holsku.fi. Viitattu 18.4.2017.
- ↑ a b Hollanninpaimenkoirien jalostuksen tavoiteohjelma kennelliitto.fi. Arkistoitu 19.4.2017. Viitattu 18.4.2017.
- ↑ Suomen Palveluskoiraliitto, koeoikeudet virkku.net. Viitattu 18.4.2017.
- ↑ Bloedlijnen, KNPV-koirien sukutaulutietokanta bloedlijnen.nl. Viitattu 18.4.2017.
- ↑ a b Nauta, Gea & Schmid-Clemens, Mieke & Vermeeren, Miriam: Allemaal Hollanders - herdershonden van eigen bodem. Utrecht: NHC, 2011. ISBN 978-90-6455-681. (hollanniksi)