Pikkurousku
| Pikkurousku | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Aagicomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Russulales |
| Heimo: | Haperot ja rouskut Russulaceae |
| Suku: | Rouskut Lactarius |
| Laji: | tabidus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Pikkurousku[2] (Lactarius tabidus syn. L. theiogalus) on laakea tai kupera kellanpunainen rouskulaji. Lakin leveys on 2–6 senttimetriä. Sen heltat ovat valkoiset tai kellanvalkoiset. Jalka on 2–8 senttimetriä pitkä ja vaaleampi kuin lakki. Malto on kellertävää. Maitiaisneste on valkoista ja kuivuessaan kellertyvää. Sieni maistuu miedolta ja on syötävä. Pikkurousku kasvaa havu- ja lehtimetsien kosteikoissa yleisenä koko Suomessa. [3] Kasvuaika on heinäkuusta lokakuuhun. Laji on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi.[4]
Näköislajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkurousku muistuttaa useita muita rouskuja, kuten kangaspalsamirouskua, kangasrouskua, maksarouskua, oranssirouskua, rahkarouskua, sikurirouskua, viitapalsamirouskua sekä rutarouskua. Sekoittamisesta ei kuitenkaan ole juurikaan haittaa, sillä kaikki edellä mainitut lajit ovat pikkurouskun tavoin keittämisen jälkeen ruokasieniä.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 3.9.2008.
- ↑ Tuomainen, Raija: Lactarius tabidus: Pikkurousku (Fungi in Finland And Sweden) sienet.luontonetti.com. Arkistoitu 22.9.2008. Viitattu 3.9.2008.
- ↑ Phillips, Roger: WSOY Suuri Sienikirja, s. 90. suomeksi toim. Lasse Kosonen. WSOY, 1981, suom. 1992. ISBN 951-0-17255-3.
- ↑ Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 51. Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
- ↑ Luontoportti.com: Pikkurousku