Pikkujalohaikara

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pikkujalohaikara
Intermediate Egret 02.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pelikaanilinnut Pelecaniformes
Heimo: Haikarat Ardeidae
Suku: Harmaahaikarat Ardea
Laji: intermedia
Kaksiosainen nimi

Ardea intermedia
Wagler, 1829

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Pikkujalohaikara Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikkujalohaikara Commonsissa

Pikkujalohaikara (Ardea intermedia) on haikaralaji. Se sijoitetaan harmaahaikaroiden sukuun, vaikka usein se on myös haikaroiden suvussa tai omassa Mesophoyx-suvussaan.[1]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkujalohaikara on 60-72 senttimetriä pitkä ja sen siipien kärkiväli on 105-115 senttimetriä. Sen höyhenpuku on valkoinen ja jalat kokotummat. Se muistuttaa jalohaikaraa, mutta on kooltaan pienempi ja sen nokka on tummaa kärkeä lukuun ottamatta keltainen. Lisäksi pikkujalohaikaran pää om pyöreämpi sekä sen kaula ole niin voimakkaasti S-mutkalle kaartunut.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkujalohaikaroita elää Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Etelä-, Itä- ja Kaakkois-Aasiassa sekä Australiassa. Pikkujalohaikaran maailmanlaajuiseksi populaatioksi on arvioitu 180 000-1 300 000 yksilöä. Kannankehitys on laskeva, mutta laji on luokiteltu elinvoimaiseksi.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosteissa ympäristöissä pikkujalohaikara syö pääasiassa kaloja, äyriäisiä, sammakoita ja vesihyönteisiä. Kuivemmilla paikoilla se syö heinäsirkkoja ja muita hyönteisiä, hämähäkkejä, käärmeitä ja poikkeuksellisesti myös lintuja.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkujalohaikarat pesivät yhdyskuntina muiden lintulajien kanssa. Ne eivät kuitenkaan muodosta tiheitä ryhmiä ja pesät sijaitsevat noin puolen metriä päässä toisistaan. Pesät rakennetaan oksista ja muista kasvinosista. Pesä sijaitsee usein puussa 3-6, joskus jopa 20 metrin korkeudessa. Joskus pesä voi olla myös kallionkielekkeellä, kaislikossa tai pensaassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Martínez-Vilalta, A., Motis, A. & Kirwan, G.M: Intermediate Egret (Ardea intermedia). Teoksessa del Hoyo, J., Elliott, A., Sargatal, J., Christie, D.A. & de Juana, E. (toim.): Handbook of the Birds of the World Alive. Barcelona: Lynx Edicions, 2018. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.3.2018). (englanniksi)
  2. Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 410. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.